Kattilantuhoaja

Jouluperinteisiimme kuuluu joulukirkko.

Aikaisemmin menimme kuudeksi kirkkoon, mutta olen laiskistunut vuosien varrella ja viime vuosina olemme satsanneet aamukahdeksaan. Tänään kuitenkin olimme seitsemältä kirkossa. Vähän oli ihmisiä penkkiriveissä, mutta ihanasti joululaulut kuitenkin kuulivat urkujen yli.

Tähän perinteeseen kuuluu myös riisipuuro kun pääsemme kotiin. Pääsen siis kirkon jälkeen keittöön tunniksi, riisipuuro kun kuuluu keittää kattilassa, ainakin lasteni mielestä. Olen välillä tarjonnut uunipuuroa, huomattavasti helpompaa minulle ja puuro on valmista kun tulemme kotiin, mutta kuulema se on petkuttamista.

Siispä taas tuhosin yhden kattilan, kerran vuodessa kaipaisin sitä puurokattilaa, mutta sen takia en kyllä sitä huoli kaapintäytteeksi. Kiehua ei taida saada laktoosittomana? En ole ainakaan koskaan nähnyt.

Manteli meni tänä vuonna ratsastajan suuhun, me muut joudumme syömään niitä purkista.

Joulun riisipuuro

3 dl vettä
1,5 l laktoositonta täysmaitoa
2 dl puuroriisiä
1 tl suolaa

Kiehauta vesi  ja lisää riisi ja suola. Anna kiehua kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä hiljalleen, välillä sekoittaen, noin 40 minuuttia. Lisää (kaneli)manteli.

Ja koska nyt kirkosta oli puhetta, yksi upeimmista näkemistäni ovista löytyy katolilaisesta Onze-Lieve-Vrouwekathedraalista Antwerpenissa. Sisälle kirkkoon en koskaan päässyt, olimme niin myöhään paikalla, mutta sieltä kuulema löytyisi Rubensin teoksia. 

Pelkän oven ihailemiseen meni tunti, mieheni etsi tietoa yhtä geokätkönsä varten ja minä ihailin. Ja autoin lopuksi, on huomattavasti helpompaa löytää se oikea vastaus kun oikeasti ihailee taideteosta.