Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulukuun kahdeskymmeneskolmas

Olemme trendikkäitä.

Olen toki jo muutamana jouluna lukenut vahatuista amarylliksistä, mutta en ole koskaan sellaisia missään nähnyt. Tänä vuonna niitä tuntuu olevan joka nurkassa, jopa saksalaisesssa ihmekaupassa näytti olevan jossakin vaiheessa. 

Hoito-ohjeet näille olivat keskimääräistä helpommat: aseta ritarinkukkasipuli rautalankaviritelmineen pöydälle ja anna olla. Ei saa kastella, pelkästään ihailla. Tämä on aika kummallinen projekti, mutta näin väitetään, joten katsotaan nyt mikä tuosta tulee.

Jostakin luin että hyasittikin suostuisi kasvamaan näin vahattuna. Sipulin pohjasta raavitaan pois juuren alut ja dipataan sitten steariiniin nuo sipulit. Pitäisiköhän ensi jouluna kokeilla?

Tiesittekö muuten että sininen hyasintti tuoksuu voimakkaimmin, valkoinen vähiten. Ei tosin keltainenkaan minusta kovinkaan paljon tuoksu. 

Tänään sytytetään neljäs kynttilä. Huomenna on aatto. Niin se joulu taas tulee. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...