Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Joulukuun neljäs

Ystävän kanssa kävimme Loviisassa sunnuntaina.

Kävimme ihailemassa Loviisan Joulua ja joulukoteja. Ajatus lähti Facebookin puolelta kun ala-asteaikainen luokkakaverini oli Suomen Kaunein koti finalisti, tai siis hänen kotinsa oli, ja toivoin joskus pääseväni ihailemaan sitä ihan paikan päälle. Ystäväni taas sanoi haluavansa lähteä katsomaan joulukoteja vielä joskus ja kun nämä asiat pystyi yhdistämään niin matkasimme Loviisaan.

Lumi oli laskeutunut Loviisan kaduille ja puutarhoihin joten tunnelma oli todellakin jouluinen kun pääsimme perille.

Aloitimme kaikkein tärkeimmästä eli Lilla Ljuvasta. Kuvat ovat pitkäti ystäväni ottamia, unohdin kamerani kotiin. Kiitos Anne-Maaritille kuvien lainaamisesta <3

Kuva Anne-Maarit

Lowiisan Wanhat Talot-sivu kuvailee kohdetta näin:

Lilla Ljuvan omistajan, taiteellisen Nina Wiklundin ihastuttava pikkuinen talo
on täynnä yllättäviä ja luovia ratkaisuja.
Wiklund tunnetaan siitä, että hän tuunaa mitä tahansa,
jos kohde on hänelle arvokas ja kaunis.
Jännät ratkaisut ja yksityis­kohdat ovat syntyneet suoraan sydämestä.
Lilla Ljuva toivottaa kaikki sydämellisesti tervetulleiksi pikkutalon joulutunnelmaan.
Talo on myös finalisti MTV3:n kilpailussa Suomen Kaunein Koti.

Koko koti huokuu rakkautta, iloa, hulluttelua, mutta on samanaikaisesti todella rauhallinen. Ja kun talon emäntä vielä levittää ympärillensä positiivista energiaa ei voi kun hymyillä. Jo ulko-ovella. 

Kuva: Anne-Maarit
Lilla Ljuva oli täynnä toinen toistaan ihanampia yksityiskohtia, keittiö kuitenkin suosikkihuoneeni, luultavasti koska talon emäntä hymyili siellä. Keittiössäkin oli valtavasti yksityiskohtia, aikaa olisi saanut jo siellä kulumaan tuntitolkulla jos kaikkea olisi ihaillut, kauniista ruudullisesta lattiasta aina katon kauniisiin hirsiin, minusta kuitenkin ihanin yksityiskohta oli rautalangasta väännetty "arkirakkaus"-teksti. 

Kuva: Anne-Maarit

Mutta koska kyseessä oli joulukoti, haluan tietysti esitellä kaikkein hurmaavimman joulukoristeen jonka kodista löysin. Upeiden pipareiden, kynttilöiden, enkeleiden keskellä oli myös tämä:


Ihanaa 70-luvun retroa. Löysin muuten kasetin kotelon verannalta!

Ninan ihanan kodin jälkeen ajoimme katsomaan Kuninkaanlampea. 

Kuva Anne-Maarit
Olisin kaivannut noihin kynttilöihin vielä liekkejä, mutta muuten tuo piha oli täydellinen. 
Eikä kyllä sisälläkään ollut hullumpaa


Talon emäntä Olga oli leiponut koko yön, joten pöydät notkuivat ihania, tuoreita herkkuja. Suosittelen pysähtymistä kahvikupposelle, niin me teimme.

Joulukoristeita täälläkin oli valtavasti, lempikohtani varmaan nämä nurkkaan asetetut tähdet. Miksi ihmeessä niiden pitäisikään aina olla ikkunassa?


Jatkoimme tuolta matkaamme Villa Limppuun. 


Täällä tuoksui leipä ja matkaan tarttui mukaan molempia makuja. 

Kuva Anne-Maarit
Toinen perinteinen saaristolaislimppu, toinen kotikaljaan tehty leipä. Partiolainen koemaistoi molempia, hyväksytty arvosana molemmille.

Ja pitäähän se lempikoristeenkin näyttää: portaissa valot. Niin meilläkin oli joskus, kunnes taloomme muutti podengoja...

Kuva: Anne-Maarit
Näin olen esitellyt teille minusta kolme parasta kohdetta. 

Wanhan Ajan Joulukodit aviomena myös ensi viikonloppuna. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...