Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 18. joulukuuta 2018

Joulukuun kahdeksastoista

Siskoni vei minut kuuntelemaan Decemberkväll-konserttia.

Olin unohtanut miten hurjan hauskaa minulla voikaan olla siskoni kanssa. Vaikka emme edes sano mitään, luemme vaan toistemme ajatuksia ja alkaa hysteerinen hihitys. Mikä ei ehkä konsertissa ole se paras tapa viihdyttää naapuripenkissä istuvaa. Siis sitä toisella puolella olevaa. Sisko toki arvostaa siskon ajatuksia.

Meillä oli ihan hyvät paikat, mutta jostakin käsittämättömästä syystä YLEn kameran piti pörrätä silmiemme edessä koko ajan. Miksi ihmeessä sellainen kauhea nostokurki oli pitänyt virittää niiden muiden kameroiden lisäksi sinne on minulle täysin epäselvää. Ja vielä enemmän hämärän peittoon jäi miksi sen piti hysteerisesti pörrätä ees taas koko ajan. Häiritsevää.

Luulisi että nykytekniikalla kamerat voisivat olla vähemmän häiritseviä.

Illan kohokohta oli ehdottomasti Peter Jöback. Ja ennen kaikkea "Decembernatt", jota odotin kuin kuuta nousevaa. Iho meni kananlihalle kun häntä kuunteli.

Krista Sigfrids nosti osakkeitaan oikein reippaasti illan aikana, en ole aiemmin juurikaan hänestä välittänyt, tosin mielipiteeni perustuu Euroviisuesitykseen.

Norjalainen Erik-Andre Hvidsten oli loistava uusi tuttavuus. O Helga Natt oli oikeasti oikein hieno esitys.

Bastupojkarna olivat Vaasasta tulleet viihdyttämään meitä. No, ainakin nostattivat hymyn huulillemme. Heillä oli 647 tykkääjää Facessa, ehkäpä tämän illan jälkeen muutama lisää?

Granhultskören kannattaa myös mainita, hienosti kuoro lauloi.

Olisitteko haluneet olla mukana? Ei hätää, se kamera häiritsi iltaani syystä.

Yle Fem 23.12 kello 20.50


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...