Olen kyllä aina yrittänyt suosia kotimaisia tuotteita, myös etikoissa, joten olin ihmeissäni kun jostakin blogista luin ettei kaikki etikka olekaan väkiviinaetikkaa eli käymisprosessilla aikaansaatu. Markkinoilta löytyy myös maaöljypohjaista etikkaa. Taikasana nyt sitten on että pullonkyljessä pitäisi lukea valmistettu etikkahaposta laimentamalla. Löytämäni kotimaiset tuotteet ovat molemmat olleet tällaisia. Isä aikoinaan opetti että etikka on Rajamäen tuote ja että se on väkiviinaetikkaa. Mikään muu ei kelpaa. Tosin ei koskaan kertonut mitä se muu olisi. Ei kai ollut kertomisen arvoinen asia, isäni mielestä.
Olen jo kauan käyttänyt etikkaa huuhteluaineena, ihan raakana, mutta koska pyykkietikka on trendikästä, päätin tehdä sellaista. Samalla pistin syntymäpäiväruusuni hyötykäyttöön.
Sain mieheltäni keltaisia ja tummanpunaisia ruusuja lahjaksi, kun ne alkoivat nuokkua siirsin ne maljaan kellumaan ja kun sielläkin alkoivat näyttää väsyneiltä, kuivasin terälehdet kevyesti ja kaadoin sitten terälehtien päälle etikkaa suoraan pullosta.
Annoin terälehtien lillua etikassa, suosittelen muuten suljettua astiaa, etikan lemu on aika ärsyttävä, vuorokauden. Sitten siivilöin etikkani, keltaisista ruusuista ei juurikaan väriä irtonut, punaisista sitäkin enemmän.
Pyykkietikan laimennosohjeet vaihtelevat sitten-lähteestä riippuen 1:1:stä aina 1:4 laimennosta. Minä päädyin laimentamaan puolet ja puolet periaatteella.
Punaista versiota en ehkä valkopyykille uskaltaisi käyttää, keltaista kylläkin.
Pullot löytyivät ruotsalaisesta huonekalukaupasta, etiketit tein itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti