Perheelläni on kuitenkin muita suunnitelmia, eivät ehdi syömään kanssani, joten en sitten viitsinyt leipoa. Kinuskikissan leivokset ovat kuitenkin kivan näköisiä ja ohjekin suhteellisen helppo.
Voin kuitenkin sytyttää kynttilät ikkunaan ja istahtaa katsomaan linnan juhlia. Uutisia en viitsi katsoa, siellä saavat kuitenkin huomiota ne nuoret reippaat, jotka marssivat muista syistä kuin isänmaan puolesta. Toisin kuin ne nuoret miehet ja toki naisetkin, jotka talvisodan aikana marssivat hieman erilaisen marssin jotta nämäkin nykypäivän mielenosoittajat saavat marssia oman pillinsä mukaan. Kaipa minun pitäisi kunnioittaa tätäkin oikeutta jonka puolesta lähes 26000 suomalaista sotilasta antoi henkensä.
Taidan käydä Hietaniemessäkin ja taas kerran yrittää löytää isoisäni haudan siitä rivistöstä samanlaisia kiviä. Kyllä se siellä on. Muiden joukossa.
Samalla voisin käydä katsomassa presidentti Koiviston muistomerkin. Se lienee aika helposti löydettävissä, varsinkin kun tiedän missä hauta on. Ei tarvitse etsiä, näytti sen verran isolta tuo muistomerkki.
Siinä aiemmin mainitsemassani kivirivistössä muuten olisi työtehtävä jollekin työtä kaipaavalle, kunhan löytyisi se rahoittava taho. Minusta esim. valtion pohjattomasta kassasta voisi nekin rahat kaivaa, onhan tämäkin jonkinlainen kunniatehtävä. Pitää ne sankarihautojen tekstit luettavissa. Voisin ottaa työmaaksi tuon "minun" hautani, mutta ensin pitäisi varmaan keksiä mikä on se taho jolta pyytää lupa. Tietääkseni en omista sitä kiveä. Enkä edes sitä hautapaikkaa. Tekstin haluaisin kuitenkin pitää luettavana. Että löydän sen oikean kiven jatkossakin.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti