Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukuun ensimmäinen

Minulta on hieman mennyt marraskuu ohi.

Suureksi kauhukseni tajusin tänään että huomenna aukeaa ensimmäinen luukku ja olin iltavuorossa. Tietenkään en ollut edes ajatellut lapsukaisteni, sillä nyt ei ole merkitystä että pienokaisenikin on lähes täysi-ikäinen, joulukalentereja. 

Siispä tuli ihan hieman kiire. Pikkuiseni sai valmiin kynsikalenterin kaupasta, mutta koska isosiskonsa ei arvosta kosmetiikkakalenteria, enkä oikein löytänyt muutakaan joka olisi ollut neidin makuun, päädyin osatamaan nameja kaupasta. Ei karkkia, vaan hieman arjen luksusta. En nyt tietenkään voi paljastaa mitä, mutta sanotaan nyt vaikka että tekemäni Punnitse ja Säästä-kalenterin suklaakuorrutteiset olivat aikoinaan suosittuja. 

Nappasin vanhan seinäkalenterin ja taittelin sivuista pienet tötteröt jonne herkut piilotettiin. Numerot päälle ja kalenteri oli valmis. Tosin ratsastaja ehti ovesta sisään ennen kuin olin valmis, mutta ilmoitin ettei olohuoneeseen saa tulla ja jatkoin puuhastelua. 

Vielä on puolitoistatuntia huomiseen. Minä ehdin kuin ehdinkin ajoissa.

Nyt asunnossamme tuoksuu karpaloglögi, palaan varmaan tähän asiaan lähiakoina.

Joko te olette ehtineet avaamaan luukkuja?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...