Isän kanssa suunnittelimme usein jouluruokia.
Hän ehdotteli uusia ruokia niin juhannus- kuin joulupöytäänkin ja säästi minulle usein HSn reseptejä. Pari hänen ehdottamaansa ruokaa jäi toteuttamatta, eniten harmittaa olutkana. Sitä isä ehdotti jo vuosia sitten, en vaan saanut aikaiseksi pallogrillin hakemista kaupasta. Osittain varmaan siksi etten itse pidä oluesta.
Isi kuitenkin aikoinaan opetti minut tekemään ruokaa ja myös opetti että parhaat ruoat saa aikaiseksi kun vaan itse rohkeasti kokeilee erilaisia asioita. Monen monta keittömuistoa minulla on, yksi ehkä kuitenkin opettavimmista on mökiltä, olisinkohan ollut 8-9 v. ikäinen. Isi pyysi tekemään pataa. Kysyin mitä pataa, missä resepti? Isi katsoi minua ja ilmoitti: päässäsi. Katso mitä kaapista löytyy, heittele pataan aineksia ja mausteita, siitä tulee varmaan todella hyvää. Siinä sitten "palatsin" keittiössä seisoin ja katsoin ikkunasta ulos kun valurautapadassa porisi keitokseni. En muista miltä maistui, mutta sen muistan että isi kehui ruokaa ja sanoi että kyllä minä vielä joskus pääsen naimisiin kun osaan tehdä ruokaa ilman reseptejä.
Kaikkien Aikojen Jouluherkut-lehdestä bongasin reseptin josta Isi varmaankin olisi pitänyt. Kun näytin sitä äidille ja sanoin että nyt ei ole ketään jolle tehdä, hän sanoi että tehdään itsellemme.
Näin teimme.
Koska en tätäkään reseptiä seurannut alusta loppuun, tyydyn toteamaan että paistoin kassleria uunissa. Glaseeraus lehdestä:
Glaseeraus kinkulle
1 dl fariinisokeria
1 dl viskiä
1 dl vaahterasiirappia
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl soijaa
Mittaa aineet kattilaan ja keitä hiljakseltaan kunnes seos muuttuu siirappimaiseksi. Kaada kinkun päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti