Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 23. joulukuuta 2025

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

 Viimeinen yö edessä.

Nyt taitaa siskoni luona olla hankalaa saada nuorimmainen nukkumaan. Vielä tänä vuonna siellä odotetaan joulupukkia, taitaa olla viimeinen vuosi kun saamme nauttia tästä joulun taiasta?

Siskoni kanssa menemme tänään vielä laulamaan kauneimpia joululauluja. Muutakin tekemistä toki olisi, mutta nautitaan kuitenkin toistemme seurasta ja joululauluista. 

Joulupöytämme on tänäkin vuonna täynnä herkkuja, nekin sinne saadaan nyyttäriperiaatteella, joskin siskoni perheellä on suurin urakka: perunoiden kuoriminen ja pöydän kattaminen!

En ole ihan varma siitä, mitä kaikkea pöydästä löytyy, mutta tiedän keitä sen ympärillä istuu: maailman tärkeimmät ihmiset. 

Aloitamme perinteisesti kaloilla, joskin ruotsalaisvahvistuksemme taatusti on tuonut myös lihaa alkupaloiksi. 

Perunoiden lisäksi tiedän että ainakin löytyy lihapullia, ne jäävät pöytään vielä kun kalat uivat jääkaappiin, kaikki eivät syö meillä kinkkua. Olen joskus ehdottanut kalkkunaa tilalle, mutta se ei saanut kannatusta. Uskoisin että on poroa ja paahtopaistia myös. Varmuudella löytyy isoäidin reseptillä tehtyä silliä, äiti on luvannut hoitaa tämän. Ja "palloja", nekin jäivät äidin vastuulle. Eli kirjolohen mätiä. Ensimmäinen lapsenlapsi, ratsastajamme, nimittäin joulupöydässä aikoinaan halusi "bollar, bollar", ei mitään muuta. Ja hänhän sai, siitä vaari piti huolen. Siskoni kaksiset sitten pääsiäisenä halusivat "muu-muu-kakkua". Miten lammaspaistista tuli muu-muu-kakkua, sitä ei kukaan meistä tiedä. Nimet jäivät kuitenkin elämään. Uskoisin, että myös sinappisilliä on tarjolla, sekin yleensä tekee kauppaansa. Kaupan purkkisilli kaadetaan kauniimpaan astiaan. Se on siinä. Sinappikastiketta kyllä teen siskolleni, saa sitten lohen päälle kaadella sitä. Ja lohista tulee pöytään appelsiinigraavattu ja perinteinen. Viskigraavattukin oli minusta hyvää, tein sitä aikoinaan viskistä pitävälle isälleni joulupöydänuutuudeksi. Jossakin on kuitenkin hieman rajoitettava, kaikkea ei vaan pysty syömään. Jospa tekisin sitä joulupäiväksi? Mahdollisesti myös savustettuja versioita lohesta on joulupöydässä. Ja siikaa. Yleensä on ollut. Savukalapateetakin "pitää olla". Ainakin jos äidiltäni tai lapsiltani kysytään. Ja jos olen reipas, teen vielä saaristolaislimppujakin. Jos joku kaipaa leipää, mitä suuresti epäilen.  

Kun kalat on saatu syötyä on kaikilla jo ähky, mutta siitä huolimatta kinkku tuodaan pöytään. Itse asiassa kaksikin kinkkua, sillä meidän perinteisen lisäksi on ruotsalaista keitettyä kinkkua pöydässä. Ja lihapullat. Ja ehkäpä Janssoninkiusaustakin. tietysti laatikoita. Perunalaatikon jätimme pois, vaikka senkin kannattajia on, siskoni kanssa olemme vaan päättäneet että herrat saavat kärsiä, sillä kaikkea ei vaan pystytä syömään. Lanttulaatikkoa on oltava, minun vaatimukseni. Porkkanalaatikkoa miehelleni ja tyttärelleni ja bataattilaatikkoa kaikille lapsille ja siskolleni. Bataatti on siis korvannut perunan, jota vain muutama söi. Luonnollisesti pöydästä löytyy myös sinappia. Ja sienisalaattia. Isin reseptillä. 

Eiköhän tuolla kattauksella nälkä lähde huomennakin? Varsinkin kun varmaan olen jotakin unohtanut listalta.

Tänään vietetään retiisien yötä? En ole ikinä kuulut tällaisesta aiemmin, mutta niitä pitäisi nyt sitten kaiverrella koristeeksi. Ainakin jos asuu Oaxacassa. Jää kyllä tekemättä minulta

Joko teillä on jouluruoat valmiina vai meneekö yötyöksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...