Huomaan ajattelevani mummia normaalia enemmän. Vaikka hän on ollut poissa 24 ja puoli vuotta, ei ikävä ole hävinnyt minnekään. Enää en toki koe tarvetta soitella päivittäin, toisin kuin tätini kohdalla, hänelle huomaan "soittavani" harva se päivä vaikka tiedostan ettei hänelle ole numeroa tiedossa.
Isääkin kaipaan näin joulun alla kovinkin paljon. Meillä kun oli tapana miettiä jouluruokia yhdessä, hän haki reseptejä "Stadarin" ruokatorstaista ja pohdimme sitten yhdessä pitäisikö kokeilla reseptiä. Yleensä ne olivat oikein hyviä kokeiluja. Paitsi rakuunalihapullat, ne ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen koko perheeseemme. Kukaan meistä ei syö rakuunaa. Ei lihapullissa eikä muutenkaan.
Isä muistui myös mieleeni, kun Lythin blogissa törmäsin "edam kynttilöihin". Isän kanssa askartelimme yhtenä vuonna edamin vahasuojasta sydämiä, jotka sitten kiinnitimme valkoisiin kynttilöihin. isäni opetti minulle kierrätystä jo pienestä pitäen, vaikka useinkin ihmetteli ääneen "vihreitä arvojani". Lempi kuusenkoristeeni on edelleen "jugurttipurkki" jonka sisällä on "isin mutteri". "Varastin" tuon aarteen itselleni, kun muutin kotoa, isä muistutti joka joulu että mutteri on hänen. Ja joka joulu toin mutterin vanhempieni joulukuuseen aatoksi lainaan. Mutta palataan edamiin: Lyth oli tehnyt "polkkakarkkeja" kynttilöistä. Sekin on ihan hauskan näköistä.
Koska nyt aloin ikävästä puhua, niin linkkaan tähän yhden lempijoululauluistani.
Tänään vietetään "mene laulamaan joululauluja"-päivää. Oletko käynyt Kauneimmat joululaulut tapahtumassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti