Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Vielä kerran Wieniin

Wienissä riittää joulutoreja!

Niiltä ei voinut välttyä, viimeisimmän löysin lentokentältä kun olimme lähdössä kotiin. Samoja piparkakkuja ja kaulimia, tossuja ja myssyjä oli myynnissä sielläkin. 


Schönbrunnin linnan halusin nähdä, joten suunnistimme sinne yhtenä iltana. Oli siellä eräs geokätkökin olemassa, jonka lokkaukseen ei tarvinnut kovasti venytellä minun hermojani. 


Tuo suuri tarjonta tekee markkinahumusta siedettävää. Kojuja pääsee oikeasti ihailemaan eikä tule ahdistavaa oloa kun ei voi muuta kuin seurata jonoa. Tuollakin pystyi itse päättämään mistä haluaa aloittaa ja vaikka oikaista toiseen paikkaan jos siltä tuntui. Ei tarvinnut seurata massan mukana siis.


"Lumipallot" ovat kuulema itävaltalainen keksintö. Mahdollista, ainakin niitä oli tarjolla joka makuun.



Nuo lakittomat tontut veivät jotenkin sydämeni, tosin suloisia nuo muutkin olivat.


Tarjolla oli myös huovutettuja satueläimiä


Ja luonnollisesti, trendikkäitä, yksisarvisia.


Tai jos tahtoo rakentaa oman seimensä niin hahmoja oli riittävästi saatavilla. Kun olin pieni, kävimme usein äitini serkun luona. Hänen miehensä rakensi joka joulu upean seimen. Alusta oli suurehkon pöydän kokoinen, joka päivä, aina loppiaiseen saakka, seimimaisemaan ilmestyi yksi uusi asia. Olin niin kateellinen pikkuserkuilleni, jotka saivat asua tuossa taikamaassa. 


Meillä kotona leivottiin isin kanssa piparkakkuja, sekin oli hauskaa. Nämä olivat aika upeita!


Piparkakkuajakin oli kaikissa kokoluokissa, väreissä ja hahmoja riitti.


Teksti oli aivan väärä, muuten olisivat lapsukaiseni saaneet omat piparit. Toinen syy siihen etten ostanut, oli kyllä kuljettamisen hankaluus. 


Kaulintakin mietin, mutta ainakin piparitaikina turpoaa sen verran ettei tuosta kuvioinnista olisi ollut iloa. Ja tuollaisen puhdistaminen lienee haastavaa.


Olisi torilta voinut ostaa joulukinkunkin. 


Käsintehtyä puutyötä tuntui kanssa olevan ihan joka makuun. 


Nämä joulukukkaset kestäisivät vuodesta toiseen. 


Tältä koijulta olisi saanut koko tähtitaivaan kotiinsa. 


Lasikoristeetkin olivat kauniita. Tämä taiteilija, joka teki näitä, oli yli 70 v. rouva. 


Luonnonmateriaalejakin oli käytetty koristeisiin. 


Mehiläisvaha kynttilöitä. Niitäkin oli kaikissa mahdollisissa muodoissa.


Sai tuolta muutakin kuin joulutavaraa!


Ihan näkemisen arvoinen paikka!

Päivän tehtävä:
"Tee jotakin ihan itsesi takia"

1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...