Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 10. joulukuuta 2019

Jäätävän helppoa

Tein vale-jäälyhtyjä.

Taisi olla Me Naiset lehdessä, tai jonkin vastaavan naistenlehden sivuilla, josta alkuperäisen idean bongasin. Olen vaan unohtanut mistä, nämä olivat niin helppotekoisia ettei edes ohjetta tarvinnut tallentaa, sen verran hyvin muisti vielä pelaa.

Vale-jäälyhty

Läpinäkyviä lasiastioita (tuikkulaseja, pieniä hillopurkkeja tms)
Merisuolaa
Vettä

Tungin lasin pohjalle sen verran merisuolaa että pohja peittyi kunnolla (hieman vähempi olisi ehkä riittänyt). Vettä päälle niin että suola peittyi. Pyöritin astiaa niin että lasin sisäpinta oli kunnolla kastunut. Sitten jätin "kuivumaan" 




Reilu viikko meni (unohdin ne purkit liesituulettimen päälle) mutta tuli niistä aika hauskoja. Pohjalle jäi kasa suolaa, joten lienevät aika paloturvallisia kun tuikku on suolakerroksen päällä. 

Suola pikkuhiljaa "kiipeää" lasin reunaa ylös (ja yli)



K-ryhmän sivuilla tehdään vastaavanlaisia liiman ja suolan avulla.

Päivän tehtävä:
"Kysy joltakulta hänen vointiaan"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...