Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Venäjän rajalla

Kuten jo kerroinkin, juttelimme kurssikavereiden kanssa Joulupukista.

Eilen eräs heistä kysyi, mikä olikaan se paikan nimi, Venäjän rajalla, jossa Joulupukki asuu. Selvästikin tarinointini Korvatunturista oli tehnyt vaikutuksen!

Minulle nimittäin kerrottiin, kesken päivällisen, että Joulupukki on Rovaniemellä. Pitihän minun tämä harhaluulo korjata, joten minä taas kerroin miten se kylä on turistihömppää ja miten Joulupukki oikeasti asuu ihan rajalla, kielletyllä alueella, missä saa olla rauhassa!

Siinä me sitten istuttiin, ravintolassa, ja googlehaut etsivät tällaista ihmepaikkaa. Esittelivät sitten  minulle kuvia ja ihmettelivät että olin ihan tosissani kertonut rajavyöhykkeestä. Tietysti olin! Korvatunturille toki pääsee, pitäähän sinne päästä katsomaan näkyisikö Pukkia, mutta koska puhumme rajavyöhykkeestä on oltava lupa. Sitä voi anoa Rajavartiolaitoksen sivuilta. Lupa on ilmainen ja on tarkoitettu lyhytkestoiseen vierailuun.

Tiesittekö muuten että Korvatunturi on 486 m. korkea ja että Korvatunturin huiput ovat muista alueen tuntureista poiketen terävät. Kaukaa katsottuna ne näyttävät aivan ketun tai suden korvilta. Korvatunturin erikoiseen muotoon on hyvä syy: nämä korvat kuulevat kaikkein pienimmätkin pohjoistuulen mukaan kuiskatut terveiset!

Jotenkin minusta tuntuu että löydän vielä joku päivä itseni Savukoskelta kera muutaman kurssilaisen...

Päivän tehtävä:
"Kerro ystävälle mitä ihailet hänessä"


Kuva täältä



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...