Hyvää Joulua

 Valmis tai ei, niin se taas saapui.

HYVÄÄ JOULUA!

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

 Viimeinen yö edessä.

Nyt taitaa siskoni luona olla hankalaa saada nuorimmainen nukkumaan. Vielä tänä vuonna siellä odotetaan joulupukkia, taitaa olla viimeinen vuosi kun saamme nauttia tästä joulun taiasta?

Siskoni kanssa menemme tänään vielä laulamaan kauneimpia joululauluja. Muutakin tekemistä toki olisi, mutta nautitaan kuitenkin toistemme seurasta ja joululauluista. 

Joulupöytämme on tänäkin vuonna täynnä herkkuja, nekin sinne saadaan nyyttäriperiaatteella, joskin siskoni perheellä on suurin urakka: perunoiden kuoriminen ja pöydän kattaminen!

En ole ihan varma siitä, mitä kaikkea pöydästä löytyy, mutta tiedän keitä sen ympärillä istuu: maailman tärkeimmät ihmiset. 

Aloitamme perinteisesti kaloilla, joskin ruotsalaisvahvistuksemme taatusti on tuonut myös lihaa alkupaloiksi. 

Perunoiden lisäksi tiedän että ainakin löytyy lihapullia, ne jäävät pöytään vielä kun kalat uivat jääkaappiin, kaikki eivät syö meillä kinkkua. Olen joskus ehdottanut kalkkunaa tilalle, mutta se ei saanut kannatusta. Uskoisin että on poroa ja paahtopaistia myös. Varmuudella löytyy isoäidin reseptillä tehtyä silliä, äiti on luvannut hoitaa tämän. Ja "palloja", nekin jäivät äidin vastuulle. Eli kirjolohen mätiä. Ensimmäinen lapsenlapsi, ratsastajamme, nimittäin joulupöydässä aikoinaan halusi "bollar, bollar", ei mitään muuta. Ja hänhän sai, siitä vaari piti huolen. Siskoni kaksiset sitten pääsiäisenä halusivat "muu-muu-kakkua". Miten lammaspaistista tuli muu-muu-kakkua, sitä ei kukaan meistä tiedä. Nimet jäivät kuitenkin elämään. Uskoisin, että myös sinappisilliä on tarjolla, sekin yleensä tekee kauppaansa. Kaupan purkkisilli kaadetaan kauniimpaan astiaan. Se on siinä. Sinappikastiketta kyllä teen siskolleni, saa sitten lohen päälle kaadella sitä. Ja lohista tulee pöytään appelsiinigraavattu ja perinteinen. Viskigraavattukin oli minusta hyvää, tein sitä aikoinaan viskistä pitävälle isälleni joulupöydänuutuudeksi. Jossakin on kuitenkin hieman rajoitettava, kaikkea ei vaan pysty syömään. Jospa tekisin sitä joulupäiväksi? Mahdollisesti myös savustettuja versioita lohesta on joulupöydässä. Ja siikaa. Yleensä on ollut. Savukalapateetakin "pitää olla". Ainakin jos äidiltäni tai lapsiltani kysytään. Ja jos olen reipas, teen vielä saaristolaislimppujakin. Jos joku kaipaa leipää, mitä suuresti epäilen.  

Kun kalat on saatu syötyä on kaikilla jo ähky, mutta siitä huolimatta kinkku tuodaan pöytään. Itse asiassa kaksikin kinkkua, sillä meidän perinteisen lisäksi on ruotsalaista keitettyä kinkkua pöydässä. Ja lihapullat. Ja ehkäpä Janssoninkiusaustakin. tietysti laatikoita. Perunalaatikon jätimme pois, vaikka senkin kannattajia on, siskoni kanssa olemme vaan päättäneet että herrat saavat kärsiä, sillä kaikkea ei vaan pystytä syömään. Lanttulaatikkoa on oltava, minun vaatimukseni. Porkkanalaatikkoa miehelleni ja tyttärelleni ja bataattilaatikkoa kaikille lapsille ja siskolleni. Bataatti on siis korvannut perunan, jota vain muutama söi. Luonnollisesti pöydästä löytyy myös sinappia. Ja sienisalaattia. Isin reseptillä. 

Eiköhän tuolla kattauksella nälkä lähde huomennakin? Varsinkin kun varmaan olen jotakin unohtanut listalta.

Tänään vietetään retiisien yötä? En ole ikinä kuulut tällaisesta aiemmin, mutta niitä pitäisi nyt sitten kaiverrella koristeeksi. Ainakin jos asuu Oaxacassa. Jää kyllä tekemättä minulta

Joko teillä on jouluruoat valmiina vai meneekö yötyöksi?

Retiisejä

Jouluviikkoa alkoi

 Sinappitehdas on taas aktiivisena.

Naapurit lähtivät jo viime viikolla joulunviettoon ja heille piti saada joulusinappi mukaan matkaan. Hieman tuli kiire, sillä lähtivät päivää aiemmin kuin oletin,  mutta ensimmäinen purkitus on hoidettu riittävän ajoissa kuntoon. Onneksi oli kotona vielä purkkeja, ostin pari vuotta sitten puoleen hintaan joulun jälkeen. Pitääkin katsoa, olisiko jossakin taas tarjouksessa kauniita sinappipurkkeja, nyt ovat purkit nimittäin loppu. Naapureille haluan viedä hieman nätimmässä purkissa, muuten käytän kyllä kierrätyspurkkeja aika iloisesti tähän projektiin. Kannen päälle nätti kangas tai kakkupaperi ja kelpaa joulupöytään vallan mainiosti. 

Tänä vuonna sinappi sai lisämakunsa omenasta. Pohdin olisiko Calvados makuna, mutta päädyin alkoholittomaan versioon. En ollut omenasosetta tehnyt, jotan kaupan hillo sai luvan kelvata. Mutta omenasose kanelilla voisi olla aika kiva vivahde tähän. Tänä vuonna kuitenkin näin. 

Joulusinappi, versio 2025

100 g (purkillinen) Colman's sinappijauhetta

1 dl vehnäjauhoja
n. 2 dl kiehuvaa vettä
2 tl suolaa
8 tl sokeria
1 dl laktoositonta kermaviiliä
½ dl omenahilloa

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vettä kunnes seos tuntuu hieman löysän puoleiselta. Sekoita joukkoon kermaviili. Lisää omenahillo. Purkita. Anna maun tasoittua parin päivän ajan.

Tänään vietetään, ainakin Yhdysvalloissa, pipareiden vaihtopäivää. Pitäisiköhän leipoa pipareita, kaiken muun kiireen keskellä. Jouluruokakin kun pitäisi saada tehtyä tänään. Ainakin osittain. 

Kuva: Kakuko

Nyyttäreihin

 Hyvää adventtisunnuntaita.

Viimeistä viedään, eli jouluun ei ole enää kuin muutama päivä. Aika todellakin rientää!

Vaikka meinasin jossakin vaiheessa menettää uskoni joulun suhteen, niin se vaan tänäkin vuonna saapuu, olin valmis tai en. Joululahjat on hankittu ja postikin ehti toimittamaan ajoissa. Yhdestä paikasta tuli viesti, että lähetys on myöhästynyt, ehdin jo nostattaa kierroksia. Ruotsinkielisiä kirjoja kun ei kirjakaupoista juurikaan löydy, joten olen antanut periksi ja tilaan ne nettikaupoista. Muuten pyrin suosimaan kivijalkaliikkeitä, millä me muuten saamme kaupat pysymään toiminnassa? 

Olin turhaan huolissani kirjoista, seuraavana päivänä tuli uusi viesti: tilauksesi on pakattu ja lähetetty. Paketti saapui aivan alun perin ilmoitetun  aikataulun mukaisesti.

Nuorimmaiseni kävi auttamassa paketoinnissa, sain suurimman osan lahjoista kauniisti käärittyinä siirrettyä hänen autoonsa. Tulevat sitten aattona pukin toimitettavaksi. 

Huomenna meillä on joulunyyttärit töissä. Sinapin lisäksi, teen huomiseksi "Skagenröraa" eli katkarapukimaraa. Tarinan mukaan toast skagen on ruotsalaisen kokin, Tore Wretmanin, kehittämä resepti. Purjehdusretkellään sitten pyydysti katkarapuja Skagenista, ja matkalla mukana oli ranskankermaa, teki majoneesin ja silleen? Niin tai näin, alkuperäisessä reseptissä ei ole ollut tilliä, väitetään, sitä ei sitten kasvanut meressä? Jos ei kimarasta halua kovin vetistä, kannattaa katkaravut ostaa kokonaisina ja kuoria käsin. Hieman vaatii vaivannäköä, mutta maku on parempi.  

Skagenröra

1 kg katkarapuja kuorineen

1 dl majoneesia

1 dl ranskankermaa
½ dl kermaviiliä

1 rkl sitruunamehua

½ tl sokeria
hieman suolaa tarvittaessa
pieni punasipuli

½ dl tillisilppua

mustapippuria

Kuori katkaravut. Sekoita majoneesi, ranskankerma ja sitruunamehu keskenään. Kuori ja pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Mausta kermaviiliseos, lisää sipuli ja tillisilppu. Lisää lopuksi katkaravut. 

Tarjoille paahtoleivän, tai näin joulun alla saaristolaisleivän päällä. 

Tänään on muuten Älä petaa sänkyäsi päivä. Pitäisiköhän viedä petivaatteet ulos tuulettumaan? Naapurit eivät ole kotona, joten ei tarvitse välittää että sunnuntai päivänä vie "pyykkiä" ulos. Tosin tuo sade kyllä hieman hankaloittaa projektia. Petasitko sängyn aamusta?

Kuva: Bru-nO

Vahasta on moneksi

Näin joulun alla ikävä korostuu!

Huomaan ajattelevani mummia normaalia enemmän. Vaikka hän on ollut poissa 24 ja puoli vuotta, ei ikävä ole hävinnyt minnekään. Enää en toki koe tarvetta soitella päivittäin, toisin kuin tätini kohdalla, hänelle huomaan "soittavani" harva se päivä vaikka tiedostan ettei hänelle ole numeroa tiedossa. 

Isääkin kaipaan näin joulun alla kovinkin paljon. Meillä kun oli tapana miettiä jouluruokia yhdessä, hän haki reseptejä "Stadarin" ruokatorstaista ja pohdimme sitten yhdessä pitäisikö kokeilla reseptiä. Yleensä ne olivat oikein hyviä kokeiluja. Paitsi rakuunalihapullat, ne ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen koko perheeseemme. Kukaan meistä ei syö rakuunaa. Ei lihapullissa eikä muutenkaan. 

Isä muistui myös mieleeni, kun Lythin blogissa törmäsin "edam kynttilöihin". Isän kanssa askartelimme yhtenä vuonna edamin vahasuojasta sydämiä, jotka sitten kiinnitimme valkoisiin kynttilöihin. isäni opetti minulle kierrätystä jo pienestä pitäen, vaikka useinkin ihmetteli ääneen "vihreitä arvojani". Lempi kuusenkoristeeni on edelleen "jugurttipurkki" jonka sisällä on "isin mutteri". "Varastin" tuon aarteen itselleni, kun muutin kotoa, isä muistutti joka joulu että mutteri on hänen. Ja joka joulu toin mutterin vanhempieni joulukuuseen aatoksi lainaan. Mutta palataan edamiin: Lyth oli tehnyt "polkkakarkkeja" kynttilöistä. Sekin on ihan hauskan näköistä. 

Koska nyt aloin ikävästä puhua, niin linkkaan tähän yhden lempijoululauluistani. 

Tänään vietetään "mene laulamaan joululauluja"-päivää. Oletko käynyt Kauneimmat joululaulut tapahtumassa? 

Lunta

Sateista on ollut!

Kolmantena adventtisunnuntaina saimme kuitenkin pääkaupunkiseudulle edes hieman lunta. Hetkeksi. Lähdin ulos ihailemaan lunta ja naapuruston tonttupolkua, perinteisesti se oli taas kolmantena adventtisunnuntaina.  

 

Joulufiilis on kyllä hieman kateissa, kun vettä tulee päivästä toiseen ja ulkona on vaan pimeää ja märkää. Tällainen pieni piristysruiske oli oloikein tervetullut. 

Kun seurakasi sai vielä parikin entistä koulukaveria, niin iltahan oli oikein mukava. Säästä huolimatta, sillä lumisade muuttui vedeksi aika nopeasti. 

Perinteistäkin oli jouduttu hieman tinkimään, kun tieremontit hieman verotti aluetta jolle koristeita oli saanut laitettua, mutta kyllä monessa pihassa oli todella upeat koristeet ihailtavaksi. kiitos jokaiselle osallistuneelle, todella kivaa kun halutaan ilahduttaa ohikulkijoita!

Kävimme maistelemassa glögiä ja syömässä piparkakkuja, tosin jätin puuhun kasvaneet lapsille haettavaksi ja otin omani korista. 

Ohjelmaa ei tänä vuonna ollut kovinkaan paljon, mutta perinteisesti Espoon Lucia kävi ilahduttamassa meitä laulullaan. Itse asiassa tällainen hieman kutistettu kierros oli oikein sopiva, olin varautunut talvitakilla, en sadeasulla, joten vajaan tunnin ulkoilu oli ihan riittävä, takki ei pitänyt vettä. 

Tänään saisi pukeutua rumaan jouluvillapaitaan. Miksi joku haluaa itselleen ruman paidan ja miksi rumuudelle pitää olla teemapäivä on hieman kummallista.

Itselläni on kyllä jouluvillapaitoja, mutta kieltäydyn kutsumasta niitä rumiksi.

Onko sinulla jouluvillapaitaa?

Kahvia!

Tarvitsen kahvia!

Jokainen minut tunteva tietää, ettei päiväni lähde käyntiin ilman kunnon kahvia. Ihan peruskahvi kelpaa, kunhan siinä on kofeiinia, tosin tummapaahtoinen on pääsääntöisesti maistuvampaa. Lempikahvini, arkisin, on Arvid Nordquistin Reko. Ainut reilun kaupan kahvi, josta oikeasti pidän. Tuote on myös saanut luomumerkinnän      , mikä ei millään lailla huononna sitä. 

Kun kahvinsa vielä saa nauttia ohutreunaisesta posliinikupista, niin se maistuu erityisen hyvältä. Mummi joi aina kahvinsa ohutreunaisesta kahvikupista jonka alla oli lautanen. Olen sen verran laiska, että juon kahvini isosta mukista, mutta sain lapsukaiselta joululahjaksi ihanan ohutreunaisen joulumukin, mistä on ilo juoda kahviansa. Myös kesähelteellä. 

Muutama joulu sitten teimme lasten kanssa joululahjaksi omaa joulukahviseosta. Kahvin sekaan hieman piparkakkumaustetta tai pelkkää kardemummaa. Minä lisään silloin tällöin ihan kahvin päälle suodatinpussiin hieman mausteita. Kahvista saa nopeasti jouluisen tuoksuista ja maistuvaa. 

Jos olen oikein aikaansaava kuumennan hieman maitoa kattilassa ja sitten vispilällä vaahdoksi ja kahvin päälle kuppiin. Pinnalle vielä kanelia, kardemummaa ja muscovadosokeria niin tonttucafe au lait on valmiina. Kelpaisi luultavasti myös joulupukille aattona? Voi toki olla, ettei pukki halua juoda kahvia illalla ja onhan hänellä aika usein kiirekin. 

Kuva: kaheig

Tänään saa arvostaa hiutaleita, ainakin hiutaleet ovat päässeet päivän teeman aiheeksi. Minä kyllä arvostaisin kovasti valkoista joulua. Jokainen hiutale olisi hyvin tervetullut ainaisen sateen sijaan. 

Minkälaisesta kupista sinä juot kahvisi?