Torstai on toivoa täynnä, väittävät.
Ainakin on pitkä viikonloppu edessä, kunhan vielä yksi työpäivä saadaan hoidettua alta pois!
Olin jo unohtanut mitä viime jouluna oli uutuutena joulupöydässä, onneksi siskoni mies oli ottanut valokuvia ja katseli niitä kun pohdimme tämän vuoden joulupöytää. Hän ei muistanut mitä myrkynvihreää me olimme syöneet viime jouluna. En toki minäkään, mutta kuvaa katsellessani tiesin heti. Tällekin vuodelle suunnittelen vihreää. Edellyttäen että löydän kypsiä avokadoja. Kaipa niitä kerran vuodessa voi syödä puolihyvällä omallatunnolla? Tosin, olin päättänyt, ettei uutuutta tule, ruokaa on muutenkin liikaa. Huomaan kuitenkin nyt, tätä tekstiä kirjoittaessani, että alan löytää kadonneen joulufiilikseni. Ja sen myötä alkaa sisäinen jouluminäni suunnitella, vaikka en edes tietoisesti etsi ideoita. Ne vaan tulevat!
Päivän linkki esittelee joulutorttupiirakan. Ainakin on nopea valmistaa!
Joulukuusipesto
1 ruukku lehtipersiljaa
50 g mantelilastuja
30 g parmesaaniraastetta
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl kuusenhavuja
ripaus suolaa
Laita kaikki raaka-aineet blenderiin ja sekoita tasaiseksi pestoksi
Päivän laulua en edes miettinyt, tämä on paikkansa ansainnut. Niin kaunis ja tänä jouluna taas aivan liian ajankohtainen. Kuuntelin kerran ja kyyneleet virtasivat. Toista kertaa en kuuntele, mutta tiedän varmuudella, että läsnä he ovat. Ja se sattuu niin suunnattoman paljon. Ja silti olen kiitollinen siitä, että minua on rakastettu niin suunnattoman paljon ja rakastanut olen itsekin. Rakastan edelleen.
Halatkaa rakkaitanne!
Reetta Vestman: Jouluna he kaikki ovat täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti