Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Olisikin tuulen viemä

Pikkutyttönä luin isoäidin kirjahyllystä "Tuulen viemää".

Rakastuin Scarlettiin ja Rhettiin. Vaikka kirja oli varsinainen tiiliskivi, luin sen muutamassa päivässä. Kun "Scarlett" ilmestyi, pitihän sekin lukea, vaikka petyinkin karvaasti. Nyt sitten löysin kirjaston Helmet-lukuhaastepöydältä Donald McCaig'in "Rhett"-kirjan (Rhett Butler's People). Sitä ehdotettiin kohtaan: Kirjassa on monta kertojaa. 

Kuvittelin saavani lukea tarinan Rhettin näkökulmasta mutta väärssä olin. En oikein tiedä kenen näkökulmasta samaa tarinaa kerrotaan, mutta en missään vaiheessa innostunut tarinasta. Lähinnä ärsyynnyin. Kirja on huono. En oikein keksi muuta sanottavaa. En oikein tunnista tarinaa, eikä se edes mitenkään erityisesti ole Rhettin tarina vaan outoa sekamelskaa jossa ei ole päätä eikä häntää.

583 sivua täyttää Tuulen Viemää hengen tiiliskivenä, mutta tarinan kertojana McCaig ei minua vakuuta. 


6. Kirjassa on monta kertojaa

9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
No onhan tässä selävsti toinen teos inspiroinut.

23. Käännöskirja

26. Sukutarina

34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi

38. Kirjassa mennään naimisiin



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...