Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulua odotellessa

Kohta saa avata viimeisenkin luukun!

Joulukirjassamme on 25 lukua, joten satu loppuu vasta tiistaina. Tässä kävi ihan kuten toivoinkin, meillä on luettu satua joka ilta ja lapset ovat välillä lukeneet äidilleen. Koskaan ei ole liian vanha saduille, ainakaan jouluna.

Kyseessähän on siis Ulf Starkin Jul i Stora Skogen. Tarina kertoo kiukkuisesta Vrese-tontusta ja metsän eläimistä jotka odottelevat Pukkia. Eva Erikssonin kauniit kuvat ilahduttavat joka aukeamalla, joten myös se joka ei lue istuu mielellään katsomassa kuvia. Eli tiivis tunnelma on taattu.

Teilläkin on kalenterit käytössä ihan selvästi. Kyselyn perusteella voin olettaa että kaikki lukiani seuraavat joulun tuloa kalenterin avulla, osa perinteisesti osa netitse. 11% teistä väitti ettei tarvitse kalentereita. Totta sekin, tulee se joulu joka tapauksessa...huomenna!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...