Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Yskänlääkettä

Kävin Alkossa ja sorruin uutuuteen.

Olin jo päättänyt, etten edes koske Chymoksen lakritsi-suklaa glögiin, pelkkä ajatuskin makuyhdistelmästä puistattaa, mutta mitä meinkään tekemään?

Tutkittuani glögihyllyä tunsin hetkellistä masennusta. Blossan variksenmarja ja savu eivät inspiroineet alkuunkaan, pullokaan ei minusta ollut mitenkään onnistunut ja katsottuaini Loimun vastinetta, mansikanmakuista glögiä, nappasin kainalooni Lumoavan Mustikkaglögin. Huomasin hymyileväni kun näin pullon, suosikkini on palannut Alkon tilausvalikoimaan. Loimua harkitsen vielä, mutta toistaiseksi se jäi Alkoon. Mustikkasuosikkini kaveriksi päätin kokeilla Chymoksen uututta kaikesta huolimatta. Olihan sitä Facessa hehkutettu.


Kuva: Alko
Väri oli todella tumma, lähes ruskeaa. Alko väittää makua marjaiseksi, salmiakkilakritsiseksi, maitosuklaiseksi ja vivahteikaaksi

Lämmitin glögiä normaaliin tapaan. Tuoksu tuo mieleeni ExEi maistupigen yskänlääkkeen, maku oli vielä karmivampi, minusta. Lämmitettyä yskänlääkettä. Ei maistu minulle. Tuon salmiakkilakritsin siis löysin mausta, suklaa menee minulta ohi, jälkimaussa löydän sen punaviinin. Vivahteinen? No joo.

Pitää vielä kokeilla kylmänä, jospa olisi esimerkiksi vaniljajäätelön päällä jo hyvääkin?

Lämpimänä en sitä kuitenkaan tule juomaan.

Joulukuusia tulee kokonainen, ihan siitä syystä että on glögiä. Ainakin olevinaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...