Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Uusin tulokas

Tämä alkaa mennä hulluudeksi.

Huonosta vitsistä lähti mopo käsistä täydellisesti. Meidän perheessä alkaa olla muumimukeja vaikka muille jakaa, ja taas ilmestyi uusi muki!

Uusi talvimuki puhuttelee minua. Ehkäpä siitä syystä että tämä perustunee niihin harvoihin muumitarinoihin jotka olen vaivautunut lukemaan. Olen onneton suomenruotsalainen, sillä en todellakaan pidä kansallisaarteestamme. Muumit eivät vaan ole minun juttuni. 



Anoppini taas rakasti muumeja ja huolehti siitä että lapsukaiseni ovat tutustuneet muumikirjoihin. Ja koska ystäväni väitti että muumitarinoissa puhutaan hyvää suomekieltä, lapsille nauhoitettiin VHS-kaseteille kaikki televisiosta tulleet muumijaksot. Niitä sitten katseltiin tuhansia kertoja. Lapseni oppivat puhumaan suomea ja minä siedätyin. Muumit ovat, noh, muueja. Ja Arabian teemamukeissa ihan suloisia.

Tässä mukissa oli muuten suureksi yllätyksekseni, ja ilokseni "made in Finland"-tarra. Luulin että kaikki muumimukit tehtiin Thaimaassa, mutta näköjään olin väärässä. Tosin, taitaa olla viimeinen omistamani kotimainen muumimuki, Arabian tehdas lakkautetaan. Ehkäpä tähän mukiin on hyvä lopettaa. 


P.S. "Granen", se jo pikkutyttönä lukemani tarina, löytyy Toven lukemanan täältä

”He kantoivat heti joulukuusen pihalle ja istuttivat sen lujasti lumeen. Sitten he alkoivat koristaa sitä latvasta lähtien kaikella kauniilla, mitä vain keksivät.
He koristivat sen kesäpuutarhan näkinkengillä ja Niiskuneidin helminauhoilla. He poimivat salongin lampusta kristallit ja ripustivat ne oksille. Latvaan he asettivat punaisen silkkiruusun, jonka Muumimamma oli saanut Muumipeikon isältä.
Kaikki kantoivat sinne kauneinta mitä tiesivät, lepyttääkseen  talven käsittämättömiä voimia.
Kun kuusi oli valmis, kulki Hemulin täti jälleen potkukelkallaan ohitse. Nyt hän polki toiseen suuntaan, ja hänellä oli jos mahdollista vielä kiireempi kuin äsken.
– Katso meidän kuustamme! Muumipeikko huusi.
– Varjelkoon! Sanoi Hemulin täti. Mutta te olettekin aina olleet kummallisia. Nyt minun täytyy mennä… Täytyy ehtiä valmistamaan ruokaa, ennen kuin joulu tulee.
– Joulu? Toisti Muumipeikko ihmetellen. Syökö se?”

2 kommenttia:

  1. Heips! :) Ihana tuo uusi muumijoulumuki! :) Sinulle on liebster awards -haaste/tunnustus blogissani: joulunpunaisiaunelmia.vuodatus.net ! :)

    VastaaPoista
  2. Ahaa,talvimuki tullut jo, täytyypä käydä ostamassa kotiin :) Näyttää ihanalta trv. toinen monien muumimukien omistaja

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...