Valosarjat
On taas se aika vuodesta että niin sisälle kuin uloskin voi viritellä valosarjoja. Muistan kun olin pieni niin oli pieni ihme kun saimme hehkulampun päälle viritettävän oranssin täden ikkunaamme. Joulukuusessa oli oikeat steariinikynttilät ja pihalla kynttilä lyhdyssä. Silloin ei sähkökynttilöitä juurikaan ollut, eikä joukuusta jätetty yksin olohuoneeseen vaan sen kanssa oltiin jos kynttilät olivat sytytettyinä. Ja jos oli oikein, oikein kiltti, isi sytytti myös tähtisadetikun. Voi sitä onnea!
Oli meillä pahvinen tonttukin, jonka sisälle sai juuri ja juuri pistettyä ison, litteän patterin. Siihen viritettiin paperiliittimen avulla johdonpäät kiinni ja niin saatiin tontun kädessä olevaan pieneen punaiseen lyhtyyn valo. Sähköjohdot kulkivat, ja kulkevat edelleen, tontun kainalosta käteen. Pintavetona luonnollisesti. Se oli hieno!
En väitä että nykylapset ovat onnellisempia kuin lapsi minun sisälläni. Epäilen kovasti etteivät he millään voi innostua joulukuusesta yhtä paljon. Mitä taianomaista siinä on että kuusen kynttilät palavat ympäri vuorokauden. Siihen kyllästyy aika nopeasti. Eikä kynttilöiden sytyttämisessä ole ihan samaa taikaa kun ei tarvitse raapaista tulitikkua. Jotkut asiat olivat paremmin ennen.
Eikä teidänkään taianomaiset ehdotuksenne olleet yhtään tätä huonompia. Valokin sai muuten ääniä.
Vaalea glögi
Olen joissakin tapauksissa tapojeni orja ja glögi on punaista. Tosi, vaalea glögi jossa on kultahippuja on luksusta. Ne tanssivat niin kauniisti kuumassa juomassa. Blossan yuzu on vaaleaa ja Alkossa oli vielä pari päivää sen lisäksi ainoastaan yksi toinen vaalea glögi. "Maitokaupoissa" noita on sitten useampia.
Viikuna
Tuoreiden viikunoiden löytäminen ei ole kovin helppoa, eikä minulle ole kukaan koskaan paljastanut miten tietää että hedelmä on kypsä. Viikunanlehdet taas ovat kovin tunnettuja, olivathan ne paratiisissa kovassa huudosa omena-aterian jälkeen.
Alla olevassa linkissä ihan tupla V:t: Varpunen ja Vesa-Matti:
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti