R niin kuin roska

Roskat

Tätä tavaraa tulee jouluna ihan käsittämättömät määrät. On paperia, alumiinivuokaa, lahjanarua, pavilaatikkoa, kinkkurasvaa...

Koska inhoan roskiksen täyttämistä, pyrin kierrättämään mahdollisimman paljon tavaraa. Se onkin sitten hieman haasteellista. Lahjapaperit eivät kuulu paperinkeräykseen sen tiedän. Eikä kinkkurasva viemaäriin...mutta minne sitten?

Äkkiäkö nämäkin asiat selvittää, kun hieman googlaa. Tosin tunnustan että teidän jo, mutta kerään nyt tähän edes muutamat vinkit.

Nykyään katan joulupöytään kankaiset lautasliinat. Ne voi pestä ja käyttää uudelleen joulusta toiseen. Vähentää kummasti jätevuorta täällä meillä. Ja on minusta juhlavampaa kuin paperiset. 

Ruoat kuuluvat tietysti jääkaappiin tai pahimmillaan kompostiin. Tämä osio oli ihan helppo. Eikö? Tosin tuo kinkun rasva on haasteellinen. Omaan kompostiin en sitä halua tunkea, joten jäähdytän sen ja heitän sekajätteisiin.Varmaan sen voisi kierrättää jotenkin järjellisemminkin, en vaan tiedä miten. Liian suolaista linnuille tarjottavaksi. 

Tuikkujen aluminikuoret sekä laatikoiden alumiinivuoat kuuluvat metallinkeräykseen. Se on tietysti hieman haasteellista koska meidän kierrätyspisteet ovat merkettien lukkojen takana pyhinä. Ja miljoona eri kierrätysastiaa en halua pitää täällä kotonakaan. Mutta jouluna noita säilykepurkkejakin kertyy, joten ne päätyvät kaikki sitten metallinkeräykseen. Juomatökit kierrätän palautusautomaattien kautta, oli sitten pantillisia tai ei.

Lasipullot menevät kanssa palautusautomaatteihin, saksalainen kauppa ottaa vastaan lähes kaikkea lasista. Sillipurkit menevät lasinkeräykseen (paitsi kannet jotka kuuluvat metallinkeräykseen). Tiesittekö muuten että esim uunivuoat, olivat lasia tai ei, kuuluvat kaatopaikkajätteeseen. Lasinkeräykseen kelpaa periaatteessa vain pullot ja juomalasit...

Paperinkeräkseen päätyy kaikki mainokset jotka tunkevat postilaatikkoomme. 

Sen sijaan sokeri- ja jauhopussit sekä lahjapaperi kera maito- ja mehutölkkien menee kartonkikeräykseen.
Joulukorteista säästän ne kaikkein ihanimmat. Kaksiosaisista saa näppärästi tehtyä pakettikortteja, "jämät" voi viedä kartonkikeräykseen tai käyttää takansytykkeinä.

Lahjanarut kuuluvat energiajätteeseen, joskin on ihan pakko tunnustaa, meillä ne päätyvät roskikseen. Olen laiska tuon energiajätteen kanssa

Joulukuusemme poltamme takassa, joten se ei ole ongelma. Oksista tehdään haketta kompostiin. Viime vuonna herra teki ison työn ja kävi läpi kaikki valosarjamme. Toimivat lamput jätettiin varalampuiksi ja yksi sarja poistettiin käytöstä kokonaan. Ongelmajätelavalle päätyi se sähkökaapeli. 

Kynttilänjämistä temme sytykeruusukkeita, pääseepähän munakennoistakin eroon.

Ja sitten teidän ideoitanne:

Riisipuuro

Puurosta pidämme täälläkin. Ohrakin kelpaa minulle, mutta perheen mielestä sen on oltava riisiä. Vaikka kuinka yritän puhua hiilijalanjäljestä. Tosin pitää sitä joskus hemmotellakin itseään, jopa jouluna! Sen verran laiska kuitenkin olen, että teen puurin uunissa. Riisipuuron keittäminen on minusta ihan vihoviimeistä hommaa.

Rosolli

Meidän joulupöydässä se on sillisalaattia, mutta anoppi piti rosollista kera sen vaaleanpunaisen kermavaahdon. Ei minun juttuni se kermavaahto, mutta sillisalattia syön. Kunhan se on tehty mummin reseptillä, jota siskoni varjelee henkensä kaupalla. 

Rosolli sanana on muuten lainattu venäjänkielen rassol  (рассо́л) joka tarkoittaa säilöntälientä. Venäjäksi ruoan nimi taas on vinegret, joka taas minun maailmassani on viinietikkakastiketta. Kyllä nämä lainasanat ovat mielenkiintoisia! 

Rusina

Vaikka en rusinan ystävä ole, niin niitä kuuluu olla sekahedelmäsopassa ja sitä kuuluu syödä uunipuuron kanssa. Mietin miksi suostun sekahedelmäsoppaa syömään, mutta oletan että se tulee ajalta jolloin Hyla maito oli ainut vaihtoehto. Ja se taas on järjettömän pahaa! Puuroa siitä toki pystyi keittämään. Tiesittekö muuten että monet rusinat on käsitelty rikkidioksidilla. Suosin luomua siitä syystä myös rusinoissa, tosin niiden saaminen on haasteellista, varsinkin joulun alla.

Riisipiirakat

Hyviä, mutta eivät kuulu minun joulupöytääni. Tosin leivon mielelläni piirakoita, vaativat vaan aikaa ja hermoja kun valmistelee, itse leipominen on hauskaa.

Rekiretki

Tämä on harvinaista herkkua pääkaupunkiseudulla, mutta aivan uskomaton kokemus, jos pääsee rekeen siis.