Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Tonttuilua

Olen tutustunut Pihatonttuun!

En siis siihen keraamiseen, puutarhoissa tönöttävän patsaaseen vaan ravintolaan.

Äitini täytti vuosia ja päätti juhlia kanssamme jossakin muualla kuin kotonaan. Miksi valinta osui Pihatonttuun on minulle mysteeri, mutta ehkäpä ajatteli että saa minutkin liikkeelle kun puhutaan tontuista? Tai sitten totesi että me tontut sovimme tonttulaan?



Niin tai näin, kävimme syömässä oikein viihtyisässä ravintolassa jossa ruokakin oli ihan hyvää. Ja palvelu aivan loistavaa! Vai mitä sanotte juomasta johon tarjoilija on, ainakin omien sanojensa mukaan, ihan itse poiminut marjat. 


Tämä ihmejuoma kuulema sisälsi omenalikööriä, vodkaa ja russiania. Ja niitä puolukoita, jäähileen seurana.

Juomaa en maistanut, mutta jälkiruoaksi söin aivan ihanaa suklaakakkua chilisiirapilla. Kuvassa luistelijan jäätelöannos, mutta lienee ollut yhtä hyvää. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...