Jatketaanpas sitten glögien kanssa.
Blossa on jo monena vuonna leikkinyt todella eksoottisilla mauilla. Tänäkin vuonna leikkivät ensin arvuutteluleikkiä ja ensimmäinen löytämäni vinkkikuva oli norsuista savannilla. Siskoni epäili, että makuna voisi olla elefantin lanta, viime vuosien kummallisuuksien pohjalta.
Ihan niin eksoottisia raaka-aineita eivät kuitenkaan käyttäneet, vaan tuote "palasi juurilleen" Tukholman Gamla stadenin kujille. Ainakin tuotekuvauksen ja pullon ulkonäön mukaan.
Tämä oli valkoviinipohajinen glögi, väriltään vaalean keltainen, eikä oranssi, kuten Alkon sivut väittävät. Aromeina vadelma ja humala. Arvasin etten pidä siitä, olut ei ole minun juttuni.
Tuoksu oli mukavan mieto, olutvivahteet eivät onneksi tuoksuun tunkeutuneet, mutta se maku! Ei, ei, ei. Humalan jälkimaku sai sekä minut että siskoni nikottelemaan. Äitimme, suureksi yllätykseksemme, hänkään ei ole oluen ystävä, piti glögistä.
Ajattelin että tämä saisi pisteitä pullonsa takia, kovasti oli kerrottu että kun valot sammuttaa, osa pullosta hehkuu pimeässä. En kyllä tiedä mikä osa hehkui, kun me sammutimme valot oli pimeää. Todella pimeää. Ei kyllä hehkunut pullo mitenkään. Ei edes vaikka yritin ensin "ladata" sitä osoittamalla sitä taskulampulla.
Jos tätä haluaa maistaa niin kerron, että löytyy myös alkoholittomana hyvin varustetuista K-kaupoista. Minä en aio toista pulloa ostaa. Kummastakaan kaupasta.
Kaksi kuusta vain siksi, että se Festive oli niin paljon huonompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti