Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Hyvää oli

Edellisestä Buzzauksesta onkin pieni ikuisuus.

Pääsimme testailemaan Babybel juustoja, tai siis lapsukaiseni pääsivät. En osaa sanoa onko Babybel'ejä ollut kaupassa jo pidempäänkin, nyt osuivat silmääni kun kävin Citumarketissa.

Nostalgista, söin näitä vuosikymmeniä sitten, seurustelumme alkuaikoina. Anoppi (tai siis silloin vielä poikaystäväni äiti-tittelillä kulkeva henkilö) toi näitä lapsukaisilleen matkoiltaan ja minullekin tarjottiin "maailman ihanimpia" juustoja.

Mieheni ilme oli näkemisen arvoinen kun kotiin tuli pari pussillista Babybelejä.


Pitihän minun antaa tuon isoimman lapsukaisenkin maistaa näitä. Olivat ihan yhtä hyviä kuin silloin aikoinaan. Hyvä niin.

Lapsille tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun pääsivät maistamaan pikkujuustoja. Kelpasivat enemmän kuin hyvin! Isänsä tyttäriä selvästikin, näitä kun pitää saada lisää. 

Ehdotin että niitä voisi ottaa mukaan naposteltavaksi esimerkiksi tallille. Tai YO-kirjoituksiin, mutta ne tekivät kauppaansa ihan kotonakin. 

Olen kiitollinen että näitä löytyy lisää lähi-Cittarista. Tosin olisihan se matkoille lähteminenkin hauskaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...