Jäätävää menoa

Olen ollut todella laiska.

Tai siis, blogi on jäänyt ihan ilman huomiota kun opiskelun loppurutistus, vaihe yksi, hyökkäsi yllättäen kimppuuni. Kun kaksi vuotta sitten kuulin että tarina pitäisi olla kirjoitettuna kesäkuun loppuun mennessä se tuntui kovin kaukaiselta. Kaksi vuotta myöhemmin iski paniikki kun tajusin että aikaa on parisen viikkoa. Se on käsittämätöntä miten vaikeaa on saada aikaiseksi 2500 sanaa itse vaitsemastaan aiheesta. 

No, ehdin kuin ehdinkin, teksti on toimitettu ja kuitattu vastaanotetuksi, joten sen voi unohtaa ja keskittyä hauskempien tekstien kirjoittamiseen. Voisin esimerkiksi esitellä partiolaisen synttärikakun, sillä se oli hieno. Oikein jäätävän hieno! Neiti kun on ihastunut Frozen-huurteinen seikkailu elokuvan Olaf'in. Itse en ole elokuvaa nähnyt, mutta koska se on Disney klassikko uskon että se ilmestyy tänne jossakin vaiheessa. 

Koska neiti on äitiänsä taitavampi taiteilija sai hän ihan itse suunnitella ja toteuttaa kakkunsa. Pää tehtiin banaanikakusta. Päälle valkoista sokerimassaa, jonka käsittely ei ollut ihan minun heiniäni, mustaa marsipaania ja oranssista sokerimassasta muotoiltu "porkkananenä". Vielä pai oksaa omenapuustamme, sitä kun ei myrkytetä, ja pää oli valmis. 

Itse kakku oli sitten tavallinen sokerikakkupohja ja täytteeksi tuli mansikkaa, rahkaa ja kuohukermaa. Ja mansikoita. Päälle vielä sitä sokerimassaa, voin kertoa että harjoittelu tekee mestarin. Neiti vielä korjasi äidin aiheuttamat kauneusvirheet Olafin napeilla.

Kesäkuun alussa siis juhlimme neitokaista. Tänä kesänä on kesäkuun alussa ollut samoja lämpötiloja kuin joulukuussa joten kakku sopii aivan loistavasti kesäkakuksi!

Tästä tuli muuten 233 sanaa. Helppoa kuin heinänteko kun ei ole pakko.