Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Elämäni aakkoset: R

Ruoka

Rakastan keittiötäni ja tykkään touhuta siellä. Kun suunnittelimme keittömme uusiksi muutama vuosi sitten, tai no, aikahan kuluu kovin nopeasti, alkaahan siitä jo olla kymmenkunta vuotta, päätin siirtää uunin olkapää korkeudelle, lisätä uunipellin nielaisevan pesualtaan ja tunkea mikron pois pöytätasolta. Ammattisuunnittelija ei oikein ideoistani tykännyt, mutta en ole vielä päätöksiäni katunut. Päinvastoin. 

Miksi ihmeessä kerran vuodessa nostaisin sellaisen reilun kymmenen kilon tulikuuman klöntin polven kokeudelta ilmaan? Ammattimiehen mielestä kerran vuodessa ei ole kovin usein. Ei toki, hän saa ilomielin nostaa oman kalkkunansa yläilmoihin, minun ei tarvitse. Eikä tarvitse kyykkiä katsoakseni onko pullat valmiit. kurkkaan vaan ohimennessäni uuniin. 

Pesualtaassakin pitää olla huuhteluallas, väitti ammattimies. Toki, mutta kun minulla on astianpesukone niin käsin tiskaaminen on harvinaista, pääsääntöisesti tiskaan suuria ja hankalia astioita joita ei koneeseen voi tunkea. Siispä iso allas on minusta mukavampi kuin kaksi pientä. 

Keittiöni on siis tehty minua varten ja siksi viihdynkin siellä. Ruoanlaitto on pääsääntöisesti rentouttavaa hommaa, ajatukset saavat vaeltaa ja samalla saa käsilleen tekemistä. 

Tunnustan että aika usein tulee vaan äkkiä tehtyä jotakin, että saadaan arkena ruokaa pöytään, mutta hauskaa se silti on. Ja jos oikein on onni myötä, voi saada jopa jonkun apukokiksi. Kuten tänään kun sain nauttia peräti kolmesta apukokista! Nakkikeitto on tuskin koskaan ollut niin hyvää kuin nyt kun nakkeja oli hartaudella leikelty "terävillä veitsillä" ratsastajan valvoessa serkkujensa töyskentelyä. 

Isoina pyhinä saan sitten tehdä isommalle porukalle ruokaa ja silloin tavallisessa kotikeittiössä touhutessa pitää jo ajatella luovasti. Jääkaapissa kun on rajoitetusti tilaa ja katkeamaton kylmäketju on pakko saada aikaiseksi. Mutta sunnittelulla sekin on onnistunut.Ja niitä apuvoimia hyväksi käyttäen. Siskoni on varsinainen aarre, myös kun puhutaan noista juhlapäivistä. Aina saan apua. Pyytämättäkin. 

Ja mikä onkaan hauskempaa kun kikatella tiskialtaan ääressä kun muut sulattelevat ateriaa. 

Kinkku uunissa
If you really want to make a friend, go to someone's house and eat with him...
the people who give you their food give you their heart.
~ Cesar Chavez



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...