Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Pufferoin

Olen oppinut uuden sanan.

Mökillä siis päätimme tutustua Viaplayhin hieman paremmin. Mitä sitä sateisina päivinä muutenkaan tekisi?

Ensimmäiseksi elokuvaksi valikoitui Paul. Joku avaruusolio joka törmää kahteen sarjakuvafriikkiin. Ei aavistustakaan mitä olimme katsomassa, mutta sadepäivän iloksi varmaan mikä vaan käy.


Elokuva vaikutti ihan lupaavalta, mutta sitten alkoivat ongelmat. "Pufferoin". Mieheni kyllä ilmoitti että se on bufferoin, uskotaan, minulla ei ole aavistustakaan mitä koneemme teki, mutta raivostuttavaa se oli. Tai kuten uimari asian ilmaisi: katsotaan 15 sekuntia ja pufferoidaan 2 minuttia. 

Olin sitä mieltä että "tee jotakin", johon mieheni totesi että mitä hän voi asialle? Nettiyhteys oli ihan toimiva, sen oli herra varmistanut ennenkuin aloitimme elokuvahetkemme ja olinhan minäkin seikkaillut netissä ihan ongelmitta hetkeä aiemmin. Mutta herrasmies on herrasmies. Hän teki jotakin, eli ryhtyi sisustamaan mökkiä. 
Pöytä ja tuoli vaihtoivat paikkaa että saimme läppärin hieman toiseen kohtaan. Mokkula sai "lisävarren" ja kynttiläkruunu uuden koristeen


Eipä auttanut, pufferointi jatkui samaan malliin. Aina välillä kun kyllästyin siirsin mokkulaa, milloin lampun päälle, milloin kirjahyllyn koristeeksi. Jotenkin tuli déjà vu-fiilis. Aikoinaan meillä oli asuntovaunussa sisäantenni musta-valkoisessa matkatelkkarissa. Sitä sitten aseteltiin mitä oudompiin paikkoihin ja koko perhe kiljaisi: siinä, kun kuva oli siedettävä. Nyt ei kukaan kiljunut mitään. Ja tietokonekauden kasvatti ihmetteli heilumistani. 

Saimme kuin saimmekin elokuvan katsottua, tosin siihen meni huomattavasti enenmmän aikaa kun alunperin ilmoitettu 1 h 44 min. 

Seuraavana sadepäivänä katsoimme Turner and Hoochin. Herra kyllästyi "pufferoitiin" ja meni tekemään jotakin muuta, minä katsoin elokuvan loppuun uimarin kanssa. Elokuva oli juuri niin hauska kuin muistelin, mutta kyllähän siinä hieman menetettiin elokuvan taikaa kun "pufferoitiin" vähän väliä.

Sama peli jatkui seuraavienkin valintojemme kohdalla. Ainakaan mökki-ilona tuo Viaplay ei toiminut moitteettomasti. Hieman harmitti, sillä sadepäivinä tuo voisi olla ihan käyttökelpoinen viihdyttäjä. Tosin, nyt palasimme entisaikojen iloihin: kaivoin korttipakan esille. 

Pitää nyt sitten kokeilla täällä sivilisaatiossa miten Viaplay toimii. Ainakaan täällä ei homma voi olla yhteydestä kiinni. 

2 kommenttia:

  1. :) toivotaan parempaa onnea kaupunkiolosuhteissa

    VastaaPoista
  2. Täällä tosin taitaa olla muutakin tekemistä, mutta pistän lapset katsomaan ihan kokeilumielessä jonkun elokuvan :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...