Mausteilla jouluista tunnelmaa

 Hernekeittopäivä.

Ainakin mieheni mielestä, minä en ole kyseisen keiton ystävä, vaikka kaikenlaiset keitot muuten ovat lempiruokaani. Ja kaveriksi tietysti lettuja. 

Tuskinpa meillä tänään hernerokkaa syödään, mutta jälkiruoaksi voisin tehdä vohveleita. Emme ole syöneet niitä aikoihin. Ja jospa taikinaan sekoittaisi vielä hieman joulun taikaakin!

Jouluvohvelit

2 kananmunaa
4 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
50 g voita sulatettuna 
1 rkl sokeria
2 rkl piparkakkumaustetta

Sekoita kaikki keskenään ja sitten vaan vohvelirauta kuumaksi

Valion sivuilla oli rakennettu vohveleista joulupuu, kiva tarjoiluehdotus sekin. Taikinaan oli lisätty kinuskikreemiä Tuotakin voi halutessaan kokeilla.
Minä olen vaan leikannut sydämiksi, jos olen halunnut hieman leikitellä muodoilla. Naapurimaassa muuten sahrami kuuluu jouluun, joten sahramivohveleihinkin löytyy reseptejä. Perinteinen taikina ja siihen sekoitetaan hieman sahramia. 

Vohveleiden päälle sitten kermavaahtoa ja hilloa (kesällä tuoreita marjoja). Mieheni haluaa mansikkahilloa, mutta itse olen kokeillut noiden perinteisten makeiden hillojen sijaan appelsiinimarmeladia ja puolukkahilloa. Kumpikaan vaihtoehto ei ollut hullumpi. 

Kuva: congerdesign/Pixabay

Päivän teemapäivistä valitsin Jouluvillapaidan-päivän. Villapaitoja en saa koskaan tehtyä valmiiksi, mutta villasukkia tulee kudottua. Tänä vuonna pohdin, osallistuisinko villasukka KALiin, niitä on monta erilaista tarjolla, vai tarttuisinko lapas-projektiin? 

Onko teillä joku käsityöprojekti meneillään?

Kollega auttaa aina

 Joulupuuro kuuluu joulupäivän aamuun.

Olen monena vuonna päästänyt itseni helpolla ja tehnyt uunipuuroa. Riisipuuron keittäminen on haastavaa. Kiehua ei saa laktoosittomana ja onnistuin sekin polttamaan pohjaan. 

Viime vuonna kollega kuitenkin kertoi, miten oli saanut toiselta kollegalta loistavan reseptin. Pitihän sitä kokeilla ja ainakin tässä perheessä upposi ongelmitta, meidän makunystyrät eivät erottaneet maussa "aidosta". Lapsukaiseni muistutti minua tästä, kun kysyi "Äiti, miten teit sen huijauspuuron viime jouluna". No, enhän minä varmuudella muistanut enää, mutta kollega pelasti. Kiitos Teija! Tätä pitää tehdä 2 l satsi tänä vuonna, loppui kesken viime jouluna

(Huijaus) Riisipuuro

1 l vettä
2 dl puuroriisi
suolaa

2 dl (laktoositonta) kuohukermaa
1 kuorittu manteli

Kiehauta puolet vedestä. Lisää riisi ja suola. Lisää loput vedestä ja keitä hiljalleen kannen alla noin 40 minuuttia. Välillä voit näön vuoksi hieman sekoittaa puukauhalla. Kun puuro on lähes valmista, lisää kerma, sekoita ja anna hautua jälkilämmöllä hetken. Lisää kuorittu manteli.

Tänään on Nobel palkinnon päivä ja naapurimassa on vuorostaan pukujuhlat. Alfred Nobelin kuolemasta on 129 vuotta. Aikamoinen mies, kun edelleen hänet muistetaan. Kuollessaan hän oli aikansa rikkaampia miehiä. Testamentissaan Nobel lahjoitti 32 miljoonaa kruunua säätiölle, jonka tehtäväksi tulisi jakaa vuosittain palkinnot tietyillä tieteenaloilla vaikuttaneille henkilöille. 

Keitetäänkö teillä riisipuuroa jouluna?

Herkkuja on siinä monenlaista

 Viime vuonna tein marmoroitua suklaata. 

Sulatin tummaa ja valkoista suklaata uunissa voipaperin päällä ja kun suklaa oli sulanut, tein grillitikulla siihen raitoja, eli sekoittelin suklaita toisiinsa pyörivin liikkein. Lopuksi pintaan kuivattuja marjoja ja pähkinöitä. Helppoa ja nopeaa!

No, tänä vuonna näin sitten Facebookissa jossakin ryhmässä kuvakaappauksen jostakin kelasta, jossa sama idea toteutettiin piparkakkumuottiin! Siitähän vasta kauniit lahjat saisikin! 

Muotin reunaan pistäisin hieman (mautonta) öljyä, kotimainen rypsi on varmaan valintani jos kokeilen, ja sitten sulatetaan suklaata ja pitää varmaan pursottaa muottiin. Mutta kivoilta ne näyttivät. 

Tähdetkin olisivat kivoja, mutta epäilen ettei niitä saa ehjänä irti. Onneksi on noita muotteja vuosien varrella kertynyt. On kissoja ja koiria ja itsenäisyyspäiväksi voisi tehdä Suomen muotoisia suklaita! 

Sydämet ovat kyllä myös ihania. Tuohon pintaan vielä sokeroitu karpalo ja sellofaaniin. Ihana lahja minusta. 

Sokeroidut karpalot

Karpaloita
Valkuainen
Sokeria (tavallista, erikoishienoa, tomusokeria...)

Erottele valkuainen keltuaisesta. Lisää karpalot valkuaiseen ja nosta ne lautaselle niin että saat ylimääräisen valkuaisen pois, pinnalle tulisi jäädä ohut kalvo valkuaista. Kierittele lopuksi karpaloita sokerissa, niin että sokeria tarttuu ohuelti karpalon pintaan. Anna kuivua. 
Itse tekisin tässä tapauksessa tavallisella taloussokerilla, näkyisi karpalon kaunis punainen pinta, mutta tomusokerilla saa sitten "lumimarjan", jos sellaisen haluaa suklaan pintaan. 

Tänään vietetään kansainvälistä eläinlääkintäpäivää, mutta on myös joulukortin päivä. 

Joko joulukortit on postitettu?

Imuri vai punssirulla?

Jatketaan sitten seuraavalla reseptillä.

Siskoni siis pyysi, eilen esiteltyihin tonttulakkeihin, toista täytettä. Teimme siis tyttöjen kanssa myös "piparkakkuimureita". Suomessa nämä taitavat tylsästi olla vain punssirullia, mutta naapurimassamme ne ovat imureita. Oletan, että taustalla on 20-luvun "moderni" pitkulainen imuri, jota leivos hämärästi muistuttaa. Toinen teoria, väitetään, on se, että reseptiin pistetään murusia ja palasia, eli sellaista mitä imuriin päätyy. Mene ja tiedä. Äitini kuitenkin tykkää "imureista", joten pieni twisti perinteiseen reseptiin ja jouluinen väri oli suunnitelmani. En suosittele punaista väriä. Ainakin minun likainen mielikuvitukseni assosioi vaikka ja mihin. Yksikään niistä asioista ei kuulu ruokapöytään. 

Piparkakkuimurit

150 g piparkakkuja
100g sulatettua voita
1 dl tomusokeria
punaista marsipaania
tummaa suklaata
1 tl rapsiöljyä

Murusta piparkakut. Lisää voisula ja tomusokeri, sekoita hyvin. Pistä massa jäähtymään. Kauli marsipaani ohueksi. Muotoile massasta pötköjä ja peitä ne marsipaanilla. Sulata suklaa ja öljy vesihauteessa. Dippaa imureiden päät suklaaseen ja anna jäähtyä. 

Kuva on Ikean sivuilta. Saatte itse päätellä miltä nämä näyttivät punaisena. Värejähän marsipaaneissa löytyy, voisihan noista tehdä vaikka sinivalkoisia!

Yhdysvalloissa vietetään brownie-päivää. Miksipä ei. Ruotsissa on punssirullan päivä 7.3. Tosin siellä taitaa olla kaikille herkuille oma päivänsä? Vai mitä sanotte heidän listastaan. Mutta ei hätää, onhan meilläkin omille herkuille päiviä. Esim Piirakkapäivä karjalanpiirakalle 20.10.

Minkä värinen imuri olisi sinusta hieno?

Tonttulakkeja

Hyvää toista adventtisunnuntaita

Tänäänkin sytytän kaksi kynttilää, kuten eilenkin. 

Synttärikakkuuni menee jos niin monta kynttilää, että jäi sytyttämättä, mutta leivoimme lapsukaisteni kanssa herkkuja pöytään. 

Siskoni oli sitä mieltä, että voisimme yhdistää nämä kaksi testaamamme reseptiä joulupöytään. Se siitä "yritetään vähentää" kampanjasta. No, tässä nyt kuitenkin tämä ensimmäinen resepti, sillä muodoltaan herkkujen tulee olla tällaiset. Kyseessä siis perinteiset kookospallot. Ilman kookosta eikä palloinakaan. kuvan näin jossakin, en muista missä, toteutimme sitten "oman maun mukaan". Ostin paketillisen Salliselta punaista marsipaania, se ei oikein riittänyt. 

Tonttilakit

100 g sulatettua voita
1,5 dl sokeria
3,5 dl kaurahiutaleita
2 tl vaniljasokeria
3,5 rkl kaakaota
2 rkl kahvia
punaista marsipaania
valkoista sokerimassaa

Sekoita voi, sokeri ja hiutaleet. Lisää vaniljasokeri ja kaakao sekä kahvi. Sekoita kunnolla. Anna jäähtyä hieman jääkaapissa. Muotoile massasta pieniä kartioita. Pistä kartiot takaisin jääkaappiin. Kauli marsipaani ohueksi levyksi. Leikkaa puolipyöreitä paloja ja peitä kylmät kartiot punaisella marsipaanilla. Muotoile tonttulakkimaiseksi ja lisää alareunaan valkoinen reunus sokerimassasta. Tee sokerimassasta pieni pallo ja kiinnitä se tonttulakin päähän. Säilytä lakkeja jääkaapissa. 

Tänään on mm. kirjeen kirjoittamis-päivä. Kirjeitä tulee harvemmin lähetettyä nykyään, tylsät viestit ovat korvanneet kauniit kirjeet lähes kokonaan. Verottaja toki muistaa kirjeillä, mutta se ei ole ihan sama asia. Joulupukille olen pyytänyt, että lapset kirjoittaisivat. Hieman huonolla menestyksellä. Kortteja sentään tein Siskot ja Simot keräykseen, kuten kerroin. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää

 Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään olen "koko päivän" Messukeskuksessa, kun koirat valtaavat rakennuksen "Koiramessujen" merkeissä. Omat kullat saavat jäädä kotiin, sen verran kallis ja raskas päivä, etten näe syytä ilmoittaa heitä sinne. Viime vuonna pikkuinen kävi hakemassa itselleen juniori voittaja-tittelin, se riittäköön vähäksi aikaa. 

Illalla istahdan sitten katsomaan juhlia, tosin ennen sitä käymme Hietaniemessä sytyttämässä kynttilän isoisäni haudalla. En koskaan tavannut häntä, mutta sinne sankarihaudalle vien kynttilän itsenäisyyspäivänä, jos vaan voin. 

Juhlien pukuloistoa ihaillessa, tai kauhistellessa, voikin sitten maistella maustettuja popcorneja!

Vaihtoehtojahan on lukuisia. Viime vuonna kokeilin Peggyn jouluisia popcorneja. Alla muutamia muita ehdotuksia. Popcornit voit ostaa valmiina, tehdä mikrossa tai ihan kattilassakin. 

Piparkakkupopcornit

Popcorneja
100 g voita
2 dl faiinisokeria
1 tl piparkakkumaustettta

Sulata voi ja sokeri, lisää mauste ja kaada seos popcornien päälle. 

Karamellisoidut popcornit

Popcornia
2 dl sokeria
100 g voita

Sulata sokeri paistinpannussa ja anna ruskistua. Sekoita sekaan voi pieninä nokareina ja anna sulaa joukkoon. Kaada popcornien päälle. 

Tai jos haluat päästä vielä helpommalla: Sekoita kulhossa poppareita, pähkinöitä ja kuivattuja marjoja. Itse sekoitin Lidlin karpalo-pähkinäsekoitusta ja poppareita. 

Kuva: JillWellington /Pixabay

Tänään olisi tarjolla teemaan sopiva mikroaaltouuni-päivä, kaikkea sitä juhlistetaankin, mutta tarjolla oli liuta ihan "hyviäkin" päiviä. Tietysti St Nicholas, hänhän tulee tänään vierailulle, mutta itsenäisyyspäiväämme sopivampia olisi: Lapselle takki ja lelu päivä. Tarvetta on niin meillä kuin muualla, meidän joulukorttirahamme on jo vuosia mennyt SOS-lapsikylille. Pieni summa meiltä, mutta kohde on tärkeä. Myös naisiin kohdistuvan väkivallan estäminen- päivä olisi ollut hyvä valinta. 

Miten teillä juhlistetaan itsenäisyyspäivää?

Kuohuavaa

Onnistummekohan tänä vuonna?

Olemme siskoni kanssa jo monta vuotta yrittäneet hieman supistaa joulupöydän tarjontaa. Ongelmana on vaan, että isämme kanssa suunnittelimme joka vuosi jotakin uutta pöytään ja jotkut niistä "uutuuksista" jäivät elämään klassikoina joulupöydässämme. Kun siskoni mies on vähintäänkin meidän tasoinen jouluihminen, joka haluaa tuoda omat, ruotsalaiset, perinteensä pöytään, ei pöydän antimet mitenkään vähene, vaikka kuinka yrittäisimme. Onneksi meitä on monta syöjää!

Tämän vuoden uutuudeksi ehdotin alkudrinkkiä. Minusta se oli kivan näköinen ja suhteellisen helposti toteutettavissa, jos vaan ulkona on pakkasta. Pakkanen kun on taatusti siskoni luona täynnä joulun aikaan. 

Jouluinen drinkki

Rosmariinia
Karpaloita tai puolukoita
Vettä
(Alkoholitonta) kuohuviiniä

Peitä lasin pohja marjoilla.. Lisää vettä niin että marjat "peittyvät" (ne kelluvat) ja lisää rosmariinin oksa "kuuseksi" lasiin. Anna veden jäätyä, oksan alaosan pitäisi kiinnittyä marjojen sekaan jäähän. Kaada jään päälle kuohuviiniä juuri ennen tarjoilua. 

Tänään on mm. kynttiläpäivä USAssa. Huomennahan perinteisesti ikkunalla palaa kaksi kynttilää. Miksi juuri kaksi, siihen on monta erilaista selitystä, yksi on tämä Kaleva-lehdessä ollut selitys: kahta kynttilää poltettiin sotavuosina, toista rintamalle jääneille, toista sieltä palanneille. Minä olen kynttilöiden suurkuluttaja, poltatko sinä kynttilöitä? 

Keksipäivä

 Itsenäisyyspäivä lähestyy!

Löysin ruotsalaisesta blogista kivan reseptin, jota ajattelin kokeilla itsenäisyyspäivänä. Oikeastaan kyseessä oli uuden vuoden herkku, jos oikein muistan, mutta väliäkö sillä, juhlapäivä on juhlapäivä! 

Helena Lyth'in blogi, linkki tuossa sivupalkissa, on täynnä toinen toistaan hauskempia ideoita, voi kunhan aika riittäisi kaiken kokeiluun!

Mutta ajattelin nyt kuitenkin kokeilla, saisinko tällaisen toteutettua. Meillä tykätään sillistä nimittäin. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin mustaviinimarja silliä. Siitä emme pitäneet, joten meillä mennään matjeksella tai perinteisellä. Ja alkuperäisessä reseptissä käytettiin hopeasipulia. 

Sillitartaria parmesaanikekseillä

Pieni purkillinen silliä 
1 pieni punasipuli (tai hopeasipulia)
2 varsisellerin vartta
90 g parmesaani juustoa

Leikkaa silli, sipuli ja selleri samankokoisiksi pieniksi kuutioiksi. Sekoita yhteen. 

Parmesaanilastut: 

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Raasta juusto karkeaksi raasteeksi. Tee noin 5 cm halkaisijaltaan olevia levyjä raasteesta leivinpaperille. Paista uunissa noin 5 min. 

Tarjoile laseista tai pienistä kulhoista. 

Kuva: Helena Lyth

Ja päivän teemapäiväksi valitsin tuolta loputtomalta tuntuvalta listalta: keksi-päivän. Mikä on sinun suosikkikeksisi?

Kämmekkäitä

Alkuvuodesta löysin hauskan ohjeen. 

Facebookissa osui silmääni, ruotsalaisessa käsityöryhmässä, hauskan näköiset kämmekkäät. Ne näyttivät lähinnä barbiemekolta ja kun ohje oli saatavilla, pitihän niitä sitten tehdä. 

Kysyin postaajalta lupaa, saisinko kääntää ohjeen suomeksi ja lupa irtosi, hän ei kuitenkaan halunnut nimeään näkyviin. Olen tässä syksyn mittaan nähnyt useitakin postauksia näistä, mutta tehdään nyt sitten vielä yksi. 

Itse käytin ensimmäiseen pariin 7 Veljestä lankaa ja ensin 3,5 puikkoja, jotka vaihdin seuraavaan pariin 4 puikoiksi. 

Luo 90 silmukkaa pyöröpuikolle tai sukkapuikoille. 

Lisää simukkamerkki joka 15 silmukan kohdalle, yhteensä siis 6 merkkiä. 

Neulo joustinneuletta 4 kerrosta, tässähän on sitten variaatioita loputtomasti. 

Aloita kavennukset: jokaisen merkin kohdalla tee kavennus, taas niitä vaihtoehtoja on paljon, joka toisella kierroksella. 

Kun jäljellä on 18 silmukkaa, kavenna vielä 3 kertaa, (joka kuudes silmukka). Kudo vielä noin 2 cm ja lopeta samanlaisella joustinneuleella jolla aloitit.

Ompele "helman" keskiosa yhteen. 

Ja luonnollisesti voit myös aloittaa peukalo-osasta mutta lisäät sitten silmukoita kaventamisen sijaan. Saat hieman variaatiota ulkonäköön näinkin. 

Oli muuten hauskaa seurata työkavereita kun pohtivat miten tämä puetaan käteen.

Päivän teemapäiväksi valikoin, USAssa vietettävien joukosta, "tee lahja"-päivän. Teetkö sinä itse lahjoja?

Paperihylsyt käyttöön

 Jatkan vielä tänään kierrätyksellä.

Syy on yksinkertainen: Amerikassa vietetään kansallista maailman saastumisen ehkäisy-päivää. Päivä on kyllä sellainen, josta voisi pitää enemmänkin meteliä, ympäri maailmaa. Tosin, helppoahan sitä on istua lämmitetyssä talossaan pohtimassa miksi eivät muut tee enempää, kun itse ylikulutan maapallon resursseja ihan reippaasti. Meidän suomalaisten ylikulutuspäivä osui tänä vuonna huhtikuulle, joten eipä tässä kannata kauheasti omia henkseleitään paukutella. 

Tähän korttiin käytettiin paperirullan hylsyjä. Hylsy litistettiin ja siitä leikattiin noin 2 cm leveitä, litteitä "renkaita". Renkaan päähän leikattiin "v" tai "^" ja sitten hieman koristelin palasia. Valkoinen kynä olisi ollut, minusta, kivempi, mutta sellaista ei sattunut olemaan ja olin päättänyt, etten osta tähän projektiin mitään. No, hieman jouduin joustamaan. Kuumaliimapyssymme oli rikki, joten ostin uuden, sille on varmaan käyttöä, ja siihen tietysti lisää liimaa. 

Plaste sitten liimasin kiinni toisiinsa ja pistin vielä langankin tähtiin, mistä sai ne taas korttiin roikkumaan. Lankana tällä kertaa päivämäärävanhaa ompelulankaa. Ei kelvannut haavan ompeluun, mutta askarteluun ihan "riittävän" puhdasta, steriiiliä vielä kun pakkauksen avasin. 

Tämäkin kortti siis päätyi Siskot ja Simot keräykseen. 

Tehdäänkö teillä kortit itse?

Siskot ja Simot

Isotätini väitti aikoinaan, että jouluaatto on yksinäiselle vuoden pisin päivä. 

Varmaan jokainen päivä on yksinäiselle pitkä, mutta varmaan joulun pyhinä yksinäisyys korostuu. Päätimme työporukalla osallistua tänä vuonna Siskot ja Simot joulupostia ikäihmisille-keräykseen. Aiemmin oen muutaman kortin toimittanut itse, mutta nyt tehtiin sitten hieman enemmänkin kortteja. Tänä vuonna pyydettiin kierrätysmateriaaleista tehtyjä kortteja, ja mehän toteutimme!

Esitellään nyt sitten enkeli-kortti. Itse kortti on tehty tukipahvista, joka oli töihin lähetetyn julisteen suojana. Enkeliin taas käytin lankaa joka värjääntyi kun jäi kassinpohjalle, pesukaan ei parantanut tilannetta, mutta enkeliin tämä lankajämä sopi minusta oikein hyvin. Siivet leikkasin kirjastosta löytämästäni kierrätyskirjasta, kyseessä oli joku "meille tulee vauva"-tyyppinen infopläjäys vuodelta 2016. Tuskin kenelläkään enää käyttöä sille.. Desinfioin muovipinnan ja leikkasin siivet. Siipien mallin löysin googlaamalla. Pelkkää kierrätystä siis, lanka kun ei minusta neuleeseen kelvannut.

Itse enkeli tehtiin lapsuuden tonttupajan mallia mukaillen. Lankaa kieputettiin lehtiön ympäri, sattui olemaan ensimmäinen kohtuukokoinen malli joka osui käteeni. 

Sitten solmin pään alle "kaulan", lisäsin siivet ja tein uuden solmun niiden alle. Leikkasin vielä hameen "auki" ja enkeli oli valmis. 

Kiinnitin korttiin tekemääni uraan, jos vaikka saaja haluaa ripustaa enkelinsä kuusenkoristeeksi. 

Vielä ehdit mukaan Siskot ja Simot keräykseen, lisää tietoa löydät heidän sivuiltaan. Keräysaika päättyy 4.12. 

USAssa vietetään muuten tänään muun muassa kansallista jouluvalopäivää. Joko sinulla on jouluvalot esillä? Täällä on ainakin adventtikynttilät ja kalenterikynttilä valaisemassa. Rakastan elävää tulta, mutta toki se on hieman haastavaa, kun sitä pitää valvoa. 

Ensimmäinen adventti

Hyvää adventtia!

On aika sytyttää ensimmäinen adventtikynttilä. Ja avata partiolaisten joulukalenterin ensimmäinen luukku! Hoosiannakin soi yöllä Jouluradiosta, perinteisesti kuuntelin sen, vaikka Jouluradion lähetykset alkavatkin nykyään joskus juhannuksen jälkeen. Minun Jouluradio aloittaa lähetykset Hoosiannalla ensimmäisenä adventtisunnuntaina kello 0.00.

Tämän vuoden versio on nähtävissä Jouluradion sivulta tai tästä alta. Pop-kantelisti  Ida Elina (Kujanen), on minulle aivan uusi tuttavuus. Miellyttävä sellainen, pidin tästä versiosta. 
Tästä tämä joulun odotus taas alkaa! 

Olen toivottoman myöhässä tänä vuonna. Ei yhtään lahjaa hankittuna, eikä edes ideoita mitä hankkisi. 

Mutta palataanpa siihen glögiin josta lupasin kertoa! Siskoni oli löytänyt tätä Vetruin Cittarista ja tämä olikin ainoa uutuus jota maistelimme. Kyseessä on Puolustuslaitoksen Glögi (8%). Hyvin perinteinen punaviiniglögi jossa hieman puolukkaa. Olimme kaikki kolme samaa mieltä: ihan kiva perusglögi. 

Sen lisäksi, että vietämme ensimmäistä adventtia on myös Second Hand Sunday. En olekaan käynyt katsomassa Kontin joulutarjontaa tänä vuonna, kaikenlaisia tonttuja ja koristeita siellä on ollut. Voisin tosin viedä säkillisen vaatteita heille myytäväksi, saisi taas hieman tilaa tänne kaappeihin. 

Joko teillä on maisteltu glögejä?

Pitkästä aikaa

Blogi on ollut hyvin hiljainen lähes vuoden ajan.

 

Päätin kuitenkin, että joulukalenterin saan aikaiseksi tänäkin vuonna, joten huomisesta alkaen tulee päivittäinen kalenteripäivitys aina aattoon saakka kello kahdeksalta aamusta. Nyt kun sen on tänne kirjoittanut on pakko toteuttaa, eikö niin?

 Perinteiset glögimaistelumme kuivuivat tänä vuonna kokoon, kun jouduimme siirtämään mökin sulkemisviikonlopun syyskuun viimeiselle viikonlopulle ja Alko tuo glögit tarjolle vasta lokakuussa. Maistelimme sitten vanhoja suosikkeja varastoistamme. Oli meillä yksi uutuuskin, se oli itse asiassa ihan hyvää, joten enemmän siitä huomenna.

Satuin löytämään kaupasta yhtenä päivänä Blossan Pumpkin Spice glögin ja päätin maistaa sitä. Blossa on kyllä viime aikoina tuonut mitä kummallisempaa kuraa markkinoille, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Mutta ajattelin että, se voisi olla hyvä syysjuoma.

Lämmitin pari mukillista ja vein miehelleni maistettavaksi.

Itse totesin värin ja tuoksu olevan ihan ok ja olin jo hieman innostunut tuotteesta, kun maiston. Ja mastoin uudestaan. Mietin olisiko makunystyröissäni jotakin vikaa, glögi ei maistunut miltään.  Kysyin mieheltäni: Miltä tämä sinusta maistuu. Hän otti uuden kulauksen ja vastasi: laimennetulta vedeltä.

Koska tuote sopii myös autoilijoille, ajoin äidin luokse ja pistin hänetkin maistamaan. Tuomio: mautonta.

Blossa ei sitten tälläkään kertaa yllättänyt positiivisesti.

Toivottavasti joulukalenterini on teistä parempi kuin Blossa minusta. 

Naiset

 En ollut ajatellut kirjoitella kirjoista tänä vuonna. 

En ollut edes varma lähdenkö mukaan Helmet lukuhaasteeseen, mutta näköjään on vaikeaa luopua vanhoista tavoista. Aloitin jo uuden haasteen, valokuvausteemaiseen. 52 kuvaa pitäisi ottaa eli 1 viikossa. Ja kuvaksi kelpaa vain tuore otos, ei mikään "varastosta poimittu". 

Mutta siis Helmet haasteeseen. Vuoden ensimmäinen lukemani kirja on viime vuonna ilmestynyt Kristin Hannahin Sodan sisaret (The Women). 

Jäin pohtimaan käännöksen merkitystä kirjoissa. Luin tämän ruotsiksi, koska jono kirjastossa oli huomattavasti lyhyempi näin. Ruotsiksi kirja oli käännetty, alkuperäistä nimeä kunnioittaen, Kvinnorna. Suomeksi siis Sodan sisaret.  Jos kirjan yksi teema on, miten "naisia ei Vietnamissa ollut", niin käännöksen nimenmuutos on minusta epäonnistunut. Naiset ovat vaan naisia, eikä heistä oikein ole mihinkään muuhun kuin kodin hoitamiseen, ainakin kirjan päähenkilön, Francesin eli Frankien isän mielestä. Ja luultavasti aika monen muunkin, kun Frankie yrittää hakea apua kotiuduttuaan Vietnamista. Jätin aikoinaan Potterit kesken, koska ruotsinkielinen käännös oli, minusta, huono. Jaana Kaparin käännökset suomeksi taas upeita! Hannahin teoksen on suomeksi kääntänyt Karoliina Timonen, ruotsiksi Camilla Jacobsson. 

Kirja kertoo siis Frankiesta, joka värväytyy armeijaan sairaanhoitajaksi. Taustalla on toive päästä isänsä sankariseinälle, missä naisista on hääkuvia ja miesten ansaitsemia mitaleita. Frankien veli päätyy seinälle kolmioksi taiteltuna lippuna, Frankien kohtalo taas on erilainen. 

Frankien elämä Vietnamissa on vaativaa ja järkyttävää, ystäviä kuolee ympäriltä, haavoittuneita toimitetaan sotasairaaloihin helikoptereilla jatkuvana virtana ja loukkaantuneet ovat siinä kunnossa, ettei huippuvarustetussa sairaalassakaan pystyttäisi heitä pelastamaan, saatikka alimiehitetyssä viidakkosairaalassa ei se kotiinpaluukaan ole helppoa. Hän kotiutuu Vietnamin kauhuista rikkinäisenä, kuten varmaan suurin osa sodan kauhuja kokeneista ihmisistä ja yrittää elää elämäänsä maassa, missä Vietnamin veteraaneja ei todellakaan arvosteta. 

Googlailin hieman Vietnamin sotaa, kovin tarkkaa kuvaa minulla ei siitä ollut, olin aika nuori kun tämä sota sodittiin. Tosin, yllättävän vähän tiedän myös Ukrainan sodasta, tai Palestiinan kauheuksista. Puhumattakaan Afrikassa käytävistä sodista. Laskin pikaisesti Konfliktit sivulta että maailmassa olisi 31 suurta konfliktia meneillään. Osaisin nimetä niistä kourallisen. 

"Vietnamin sota: 1955-1975. Yhdysvaltalaisia sotilaita palveli vuorotellen Vietnamin sodassa yhteensä 2,59 miljoonaa, josta korkeintaan noin 500 000 kerrallaan. Amerikkalaisia kuoli 58 193 ja haavoittui 304 000, joista 75 000 vakavasti. Kuolleista oli alle 20-vuotiaita 11 398. Pohjoisvietnamilaisia ja Vietkongin sissejä kuoli 0,5–1,1 miljoonaa ja haavoittui 600 000. Vietnamilaisia siviilejä kuoli noin kaksi miljoonaa." Lähde Vikipedia

Hannahin kirja on toki fiktiivinen tarina ja kirjasta jää kuitenkin hyvä mieli. Frankien elämästä ei todellakaan tullut hänen toiveidensa mukaista, mutta ihan hyvää lopuksi kuitenkin. Epäilen, ettei kaikkien sotaveteraaninen tarina ole näin onnellinen. 

Kristin Hannah: Kvinnorna (The Women) (2024)

Albert Bonnier AB
Painettu kirja 525 s

Kirjastosta

Kuva: Suomalainen kirjakauppa