En ollut ajatellut kirjoitella kirjoista tänä vuonna.
En ollut edes varma lähdenkö mukaan Helmet lukuhaasteeseen, mutta näköjään on vaikeaa luopua vanhoista tavoista. Aloitin jo uuden haasteen, valokuvausteemaiseen. 52 kuvaa pitäisi ottaa eli 1 viikossa. Ja kuvaksi kelpaa vain tuore otos, ei mikään "varastosta poimittu".
Mutta siis Helmet haasteeseen. Vuoden ensimmäinen lukemani kirja on viime vuonna ilmestynyt Kristin Hannahin Sodan sisaret (The Women).
Jäin pohtimaan käännöksen merkitystä kirjoissa. Luin tämän ruotsiksi, koska jono kirjastossa oli huomattavasti lyhyempi näin. Ruotsiksi kirja oli käännetty, alkuperäistä nimeä kunnioittaen, Kvinnorna. Suomeksi siis Sodan sisaret. Jos kirjan yksi teema on, miten "naisia ei Vietnamissa ollut", niin käännöksen nimenmuutos on minusta epäonnistunut. Naiset ovat vaan naisia, eikä heistä oikein ole mihinkään muuhun kuin kodin hoitamiseen, ainakin kirjan päähenkilön, Francesin eli Frankien isän mielestä. Ja luultavasti aika monen muunkin, kun Frankie yrittää hakea apua kotiuduttuaan Vietnamista. Jätin aikoinaan Potterit kesken, koska ruotsinkielinen käännös oli, minusta, huono. Jaana Kaparin käännökset suomeksi taas upeita! Hannahin teoksen on suomeksi kääntänyt Karoliina Timonen, ruotsiksi Camilla Jacobsson.
Kirja kertoo siis Frankiesta, joka värväytyy armeijaan sairaanhoitajaksi. Taustalla on toive päästä isänsä sankariseinälle, missä naisista on hääkuvia ja miesten ansaitsemia mitaleita. Frankien veli päätyy seinälle kolmioksi taiteltuna lippuna, Frankien kohtalo taas on erilainen.
Frankien elämä Vietnamissa on vaativaa ja järkyttävää, ystäviä kuolee ympäriltä, haavoittuneita toimitetaan sotasairaaloihin helikoptereilla jatkuvana virtana ja loukkaantuneet ovat siinä kunnossa, ettei huippuvarustetussa sairaalassakaan pystyttäisi heitä pelastamaan, saatikka alimiehitetyssä viidakkosairaalassa ei se kotiinpaluukaan ole helppoa. Hän kotiutuu Vietnamin kauhuista rikkinäisenä, kuten varmaan suurin osa sodan kauhuja kokeneista ihmisistä ja yrittää elää elämäänsä maassa, missä Vietnamin veteraaneja ei todellakaan arvosteta.
Googlailin hieman Vietnamin sotaa, kovin tarkkaa kuvaa minulla ei siitä ollut, olin aika nuori kun tämä sota sodittiin. Tosin, yllättävän vähän tiedän myös Ukrainan sodasta, tai Palestiinan kauheuksista. Puhumattakaan Afrikassa käytävistä sodista. Laskin pikaisesti Konfliktit sivulta että maailmassa olisi 31 suurta konfliktia meneillään. Osaisin nimetä niistä kourallisen.
"Vietnamin sota: 1955-1975. Yhdysvaltalaisia sotilaita palveli vuorotellen Vietnamin sodassa yhteensä 2,59 miljoonaa, josta korkeintaan noin 500 000 kerrallaan. Amerikkalaisia kuoli 58 193 ja haavoittui 304 000, joista 75 000 vakavasti. Kuolleista oli alle 20-vuotiaita 11 398. Pohjoisvietnamilaisia ja Vietkongin sissejä kuoli 0,5–1,1 miljoonaa ja haavoittui 600 000. Vietnamilaisia siviilejä kuoli noin kaksi miljoonaa." Lähde Vikipedia
Hannahin kirja on toki fiktiivinen tarina ja kirjasta jää kuitenkin hyvä mieli. Frankien elämästä ei todellakaan tullut hänen toiveidensa mukaista, mutta ihan hyvää lopuksi kuitenkin. Epäilen, ettei kaikkien sotaveteraaninen tarina ole näin onnellinen.
Painettu kirja 525 s
 |
| Kuva: Suomalainen kirjakauppa |
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti