Isoäidit ovat ihania.
Ainakin jotkut isoäidit. Suurin osa heistä, väittäisin. Sellaiset pehmeät, pullantuoksuiset, essuihin kääriytyneet joilla on aikaa loputtomasti lapsenlapsilleen. Minulla oli sellainen ihanuus. Pullaa hän leipoi, mutta tuoksu oli kyllä enemmän hajuvedellä saatu aikaan. Tai ehkäpä tupakalla, se oli hänen paheensa. Kaipa jokaisella on sellainenkin oltava? Eikä hän kovin pehmeä ollut ulkokuoreltaan, vaikka sydän olikin täyttä kultaa. Enemminkin pienikokoinen, sellainen pieni mutta sitkeä. Kerrassaan ihana mummi. Ja essu oli aina päällä, kun touhusi keittiössä. Siihen oli hyvä pyyhkäistä kädet. Pitäisi ottaa ehkä itsekin käyttöön, kun tuppaan housut sotkemaan milloin milläkin käsiin jääneellä tahmaisella aineella. Esimerkiksi sillä pullataikinalla.
Jonkun isoäiti on joskus keksinyt virkata neliön. Nopea jämälangoissa tehtävä neliö. Silloin kun lanka tehtiin itse, se oli arvokasta tavaraa ja varmasti jokainen senttimetri tästä lampaiden villasta kehrätystä kullasta käytettiin tarkasti. Tuskinpa isoäidin neliöistä silloin koristeita tehtiin, ennemminkin peittoja. Nykyään niistä tehdään villapaitoja, kasseja, peittoja, tossuja, milloin mitäkin. Taitaa se kuuluisa taivas olla rajana.
Törmäsin meillä kotona sivustolla isoäidinneliöistä tehtyihin kuusiin. Suloisia minusta. Tulee jotenkin ne 70-luvun palatossut mieleeni. Niitä oli "kaikilla" ja nekin taiteltiin ja ommeltiin kasaan. Pohdin ehtisinkö tällaisia koristeita tekemään vielä ennen joulua. Siskot ja Simot kortteihin olen auttamattomasti myöhässä näiden kanssa, mutta voisihan sitä ensi vuodeksi tehdä kortteja, joihin pistäisi tällaisia. Ohjeeseen voitte tutustua halutessanne täällä.
Kuvankin olen varastanut samalta meilläkotona-sivuilta, jossa ohje on tarjolla.
Päivän teema olisi "arvosta laitteita!-päivä. Onhan näitä elämäämme helpottavia laitteita valtava määrä. Jotkut toki jo hallitsevat elämäämme, kuten tuo käteen kiinni kasvanut puhelin. Muistan vielä ajan, kun ei tarvinnut olla tavoitettavissa ympäri vuorokauden. Siteen tuli puhelinvastaajat, että tiesi että joku oli yrittänyt tavoitella. Nykyään ei tosin soitella, vaan lähetellään viestejä. En ole varma onko tämä kehitys välttämättä hyvä asia.
Oletko siä tehnyt jotakin isoäidinneliöistä?

Haaveilin kerran, että tekisin isoäidin neliöitä, mutta en ymmärtänyt ohjeita. Edellisen kerran olen virkannut joskus yläasteella eikä nuo pylväät ja muut palanneet enää mieleen.
VastaaPoistaMinä olen siitä kummallinen eläjä, että minulla on puhelin aina äänettömällä enkä ole missään muissa ”someissa” kuin täällä blogimaailmassa joulunalusaikaan. Ei ole Facebookia, Instaa tai muutakaan. Jos minut pitää nopeasti tavoittaa, pitää soittaa miehelleni, koska saatan katsoa puhelinta vasta illalla laittaessani herätystä. Koneista arvostan ehkä (pyykki- ja tiskikoneen jälkeen) eniten kahvikonetta, joka jauhaa espressopavuista aina tuoreen kupillisen. ☕️
Minun pitäisi oppia tuohon!
VastaaPoista