Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 5. marraskuuta 2013

E niin kuin Joululaulu



En etsi valtaa loistoa on minusta yksi kauneimmista joululauluista. Sai tämä teiltäkin ääniä. Alkuperäiseltä nimeltään Julvisa eli Joululaulu. Satusetä Topeliuksen vuonna 1887 kirjoittama ja Sibeliuksen säveltämä (1895). Voisiko suomalaisempaa laulua enää olla? Laulu suomennettiin 1909, kääntäjä on tuntematon, vaikka virsikirjassa jollekin sekin kunnia on suotu. Psalmbokenin laulu pääsi jo 1946, virsikirjaan kuulema vasta 1986 ja silloinkin sanoilla joita ei kukaan laula. Miksi ihmeessä valittiin tällainen versio, sen yleisesti lauletun sijaan? Tai ehkäpä joku laulaa näillä sanoilla? Minä en ainakaan ole koskaan näitä kuullut:


"Ei valtaa, kultaa loistoa 
tuo joulu lahjanaan, 
vaan Luojan olkoon kunnia 
ja rauha päällä maan. 
Oi Herrani, tee juhlani nyt itsellesi iloksi! 
Ei valtaa kultaa loistavaa, vaan Luojan kunniaa."



Enkeli taivaan

Laulu joka soi joulukirkossa vuodesta toiseen. Valitettavasti tämä kuuluu virsiin joista jo kouluaikoina tehtiin pakkopullaa enkä ole päässyt siitä yli enkä ympäri. Säkeistöjä on miljardi ja laulu ei koskaan lopu. Kolehtihaavitkin ehtivät kiertämään kirkossa muutaman kierroksen laulun aikana. 

Enkelit ensin, paimenille lauloi

Maa on niin kaunis eli Toivioretkellä. Kolmas säkeistö on siis erityisen jouluinen? Ainakin jos E on kirjaimena. Äitini mielestä tämä on hautajaisvirsi, minusta joululaulu. 

Every year, every Christmas

Luther Vandross'in ja Richard Marxin yhteistyönä syntynyt suhteellisen uusi joululaulu. Kaksi ääntä tälle.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...