En ole taidekriitikko, kaukana siitä.
Jos rehellisiä ollaan, en ole edes taiteen suurkuluttaja, vaikka nyt silloin tällöin taidenäyttelyissä käynkin. Silti Veikko Hirvimäen taideteos Kiiski herättää minussa tunteita. Eikä suinkaan sen takia että olisin erityisen ihastunut kyseiseen taideteokseen. Eikä ehkä edes se hinta siinä ole se joka sai minut nielaisemaan kahvini väärään kurkkuun, vaan se että Lastensairaalan taidehankitoihin varattu 20000 euroa sijoitettiin kyseiseen puupalikkaan.
Taideteos on varmaan todella hieno, minä en vaan sitä ymmärrä. Tuollainen puupalanen olisi voinut tulla vastaan melontaretkellä, olisimme raahanneet sen maihin ja olisin pistänyt lapset maalaamaan sille silmät. Kukaan ei varmaan olisi maksanut siitä 20000 e, mutta olisihan se ollut hieno taideteos. Ainakin meidän mielestämme. Kuten ovat monet muutkin lapsemme tekemät hienot taideteokset. Tunnearvoltaan mittaamattoman kalliita, taiteellisina elämyksinä, muille kuin meille, tuskin kovin kummoisia.
Meillä on mökillä ollut vuosikymmeniä mökinseinässä vastaavanlainen taideteos. Juurakko jonka löysimme isäni kanssa kalastusretkellä. Isä sitten raahasi sitä soutuveneen perässä mökillemme, pesin sen järvessä ja kun se oli kuivunut aikansa rannassa, isäni naulasi sen mökin seinään. Riikinkukko oli todella hieno, pitääkin kysyä mitä sille tapahtui kun mökki purettiin. Se oli upea, toivon todellakin ettei kukaan, taidetta ymmärtämätön moukka, polttanut sitä saunan uunissa.
Syy tähän postaukseen on ystäväni Facebook seinältä löytämäni kommentti. Hänen ystävänsä oli kommentoinut alla olevaa kuvaa
Kyseisen kuvan alla oli Antti Raiskin (taiteilija) kuavteksti:
Myydään taideteos " Mää olen ahvena". Hinta vain 19800€
Kyseinen ystävä oli sitä mieltä että tällaisten puupalikkakuvien jakaminen jotenkin halventaa Hirviemäen puupalikkaa. Miksi ihmeessä? Henkilökohatisesti en olisi valmis maksamaan kummastakaan taideteoksesta pyydettyä hintaa, mutta miksi ihmeessä Hirvimäen teos kärsii siitä että Raiskin ahvenaa jaellaan? Taidetta kai sekin on? Vaikkakaan minä en sitä ymmärrä.
En myöskään ymmärrä sitä, että pesukoneeseen tungetaan eritteitä ja pistetään kone pyörimään Kiasmaan ja kutsutaan sitä taiteeksi. Ehkä se johtuu siitä että töissä pesukoneessamme pyörii milloin milläkin eritteillä töhrittyjä vaatteita, eikä kenelläkään meistä ole aikaa seistä ihmettelemässä tätä elämystä. Meille se on arkipäivää.
Mikä tekee taiteesta taidetta?
Se että taiteilija hinnoittelee teoksensa kovalla hinnalla vai se, että joku kriitikko näkee teoksessa sen syvemmän merkityksen ja antaa sille hyväksyntänsä? Vai onko tarkoitus vaan olla pysäyttävä, tavalla tai toisella. Tosin, minä nyt en vaan voi nähdä taidetta siinä että erite pyörii pesukoneessa, minua vaan ihmetyttää minkälainen on ihminen joka keksii idean täyttää pesukone eritteillä ja pistää se pyörimään. Mikä saa kyseisen taiteilijan keräämään jätöksiään ym. niin että saa taideteoksensa luotua? Minä kun töissä tungen eritteet muovipussiin ja kannan ne roskiin.
Onneksi minun ei tarvitse kaikkea ymmärtää.
Jorvin sairaalan lastenosastoa on tullut ihailtua aika monta kertaa. Siellä on käytävillä lintuja ja perhosia, lohikäärmeitä ja ilmapalloja...Jotenkin minun ajatusmaailmaan ne sopivat paljon paremmin lasten ihailtavaksi kuin Kiiski tai Ahvena.
Itse muistan pikkutyttönä käyneeni isäni kanssa monessakin taidenäyttelyssä, yhdessä oli esillä metsämaisemia, sellaisia missä kuvittelin keijujen tanssivan ja odotin menninkäisten katselevan kiven takaa. Ei aavistustakaan kenen maalaamia taulut olivat, mutta vaikutuksen ne ovat minuun tehneet kun näin vuosikymmeniäkin myöhemmin muistan ne. Sellaisia tauluja minä tahtoisin Lastenklinikan seinille.
Varmaan on totta, että lapsi yhdistää sairaalan taiteen siihen ahdistukseen jota tuntee sairautensa takia, mutta en silti näe estettä sille että taide olisi hieman vähemmän pelottavaa kuin tuo Kiiski. Minusta näyttää siltä että se syö pieniä lapsia aamupalaksi. Tai tipahtaa heidän päähänsä. Miksi seinille ei voisi taiteilla yksisarvisia ja merirosvolaivoja? Tai ehkäpä niin tehdäänkin? Sen lisäksi että Kiiski leijailee kahvion katossa.
Voihan toki olla, että taideteoksen piti olla patsas? Siihen minusta olisi sopinut huomattavasti paremmin joku johon potilaat olisivat saaneet koskea. Ja joka olisi ollut vähemmän pelottava. Minulla olisi jopa ollut ehdotus tähän, Frankfurtilaisessa museossa on esillä tällaisia taideteoksia. Ne siis ovat taidetta!
 |
| Kuva: Pinterest |
Taideteoksen nimi on: I can't hear you, it's a baaaaa-d line. Taiteilija nyt ei ole kotimainen, siitä minuspisteet, mutta minusta todellakin mielikuvitusta kiihottava teos. Tosin olenkin kasvanut aikuiseksi aikana jolloin noita puhelimia oikeasti käytettiin soittamiseen. Mutta ehkäpä jotakin vastaavanlaista olisi ollut jossakin tarjolla?
Jostakin luin että Kiiski olisi hellyyttävä, kuin lapsen tekemä. Kyllä, jos taidekerhon lapset olisivat kyseisen taideteoksen tehneet ja se olisi lahjoitettu Lastensairaalalle, olisin pitänyt sitä hienona. Kauniina eleenä ja lasten taiteena lapsille. Ja jos siitä olisi maksettu 20000 e. taidekerholle materiaali hankintoihin ja ohjaajan palkkaamiseen, olisi sekin ollut mielestäni hienoa.
Nyt en vaan pysty ymmärtämään. Minusta lastemme koulun katossa roikkuu umpeampia taideteoksia. Koulun oppilaat ovat ne tehneet kanaverkosta ja paperimassasta. Ja ne ovat isoja. Ja roikkuvat katosta. Ja uskoisin että aika monesta koulusta löytyisi taiteilijoita jotka olisivat valmiita lahjoittamaan aikaansa ja taitonsa lapsipotilaiden iloksi. Ai niin, mutta sehän ei olisi taidetta. Kai? Ja sille 20000 pitäisi silti keksiä käyttöä. Ehkäpä Kiiski olikin ratkaisu ongelmaan: minne sijoittaa lahjoitetut rahat?
 |
| Luonnon tekemää taidetta |
