Seuraavalla kerralla Haisuli

Pidetään lokakuu-haasteesta tauko.

Lämmitin eilen ensimmäisen mukillisen glögiä tälle talvikaudelle. Ulkona oli pimeää ja kotimatkalla katselin kun räntää valui tuulilasin pinnalla. Siispä tarvitsin glögiä.

Päädyin kokeilemaan ystävältä saatua Rocky Road Glögg'iä, jeps, ei ole kirjoitusvirhe, se on pullon mukaan glögg. Haistelin jo pullon suusta glögiä eikä se tuoksunut vaan haisi, mutta lämmityksen jälkeen haju oli karmiva. Sekä minun että ratsastajan mielestä. Ja hän sentään viettää päivänsä tallilla... Partiolainenkin tuli yläkertaan haistelemaan kun siskonsa valitti lemua, mutta kuulema tuote tuoksui oikein mukavalle. Liekö antajan henkilöllisyys vaikuttanut mielipiteeseen?

Mutta, koska olin päättänyt juoda glögiä päätin maistaa. Ennakkoluuloni olivat taivaissa. Suklaaglögit eivät ole vakuuttaneet minua ja jos sekaan pistetään vielä vaahtokarkkia niin eihän se voi olla hyvää? Olin väärssä, minä oikeasti tykkäsin tästä!

Maku on pehmeä, pähkinä tunkee ensimmäisenä läpi, suklaa hentona jälkimakuna. Vaahtokarkkia en tunnistanut.

Kunhan muistaa hengittää suun kautta kun juo, niin tämä on ihan kelpo tuote.

Kysyin mieheltäni haluaako maistaa, ei kuulema halunnut. No, harmi, tämän jälkeen ei saa, aion nauttia ja juoda koko pullollisen itse! Ensi kerralla otan Haisulimukin kaapista kun juon tätä, nyt tuli Sosuli valittua.

Neljä joulukuusta, tuo lemu vähensi yhdellä.

Hymyn tuoja

Toinen haastekohta.

Päivän tehtävänä on kertoa mikä jouluinen saa minut hyvälle tuulelle. Monikin asia, mutta glögi on aika kestosuosikki. Pari päivää sitten hymyn huulilleni nostatti ystävän tuoma pullo. Rocky Road Glögi.

Pullo on mitä suloisin ja Alkon sivusto kuvaa tämän punaviini glögiä seuraavasti: Runsaanpunainen, kypsän marjainen, vaahtokarkkinen, pähkinäinen, kevyen suklainen, kanelinen, kardemummainen.

En ole vielä maistunut tätä, palaan varmaan asiaan kuitenkin aika pian, en usko että tuo kauan ehtii pullossa odottaa. Sen verran utelias olen.

Toinen talven uutuuksista joka hieman houkuttelee on Valkia Talvimustikka glögi. Ihan siksi että mustikkaglögit pääsääntöisesti ovat olleet lempiglögejäni, sen perinteisen rinnalla. Eikä Jouluglögiä tänä vuonna saa kuin Vadelmana. Se sekoitettuna mustikkaan on muuten hyvää! Ja kyllä se nyt ilman mustikkaakin uppoaa. 

Vuoden Loimu on L&Pn kotisivun mukaan "puolukkainen metsäretki". No, pakkohan sitäkin on maistaa. Viime vuosina olen ollut sitä mieltä että Blossa, hurjan hyvästä markkinoinnistaan ja odotusten nostattamisesta huolimatta, on hieman hukannut sen oikean glögin, erikoisuutta tavoitellessaan. Loimu on ollut huomattavasti parempi. Tänä vuonna Blossa satsaa sitruunaan, rosmariiniin, timjamiin ja basilikaan. Kaikista sinäänsä pidän, mutta niiden kanssa haluan vaikka broileria. En koe tarvetta tunkea niitä glögiin. 

Pullon takia voisin ostaa Jouluhetki glögiä, tosin se on valkoviinipohjainen joten voi olla etten ihastu. 

Kuva on varastettu Iltalehden sivulta, jossa myös resepti perinteisempään Rocky Roadiin, tosin jouluisella tvistillä.

Jouluhenkilö kuvana

Löysin lokakuu-haasteen Julaftonsmorgon-blogista.

Lokakuu nyt on loppumaisillaan, mutta estääkö se nyt oikeastaan minua aloittamasta? Varsinkin kun haastekin on viime vuodelta :) Hauskaahan tämä on, ja katsotaan nyt riittävätkö rahkeeni vastaamaan kaikkiin kysymyksiin.

Ensimmäinen tehtävä oli kuvailla itseään jouluhenkilönä valokuvan avulla.

Jahas. Mikäköhän kuva sekin olisi? Toisin kun monet uskovat, kotimme ei ole yhtä kimallenauhaa ja kuusenoksaa, joskin täällä varmaan on joulukoristeita enemmän kuin monessa muussa kodissa. Sen sijaan, mitä oikeasti rakastan joulussa, on rauha ja aikaa nauttia perheestä ja yhdessäolosta. Juoda lämmintä glögiä kynttilänloisteessa. 

Joten poimin kuvista tämän kälyni luonna otetun kuvan. Kynttilä ja monta glögimukia. 

Joulu tulee, myös televisioon

Tänään sattui silmääni Netflixin mainos.

Se sai minut miettimään pitäisikö moiseen turhaan investoida, toistaiseksi olen ollut sitä mieltä ettei ilmaiskanaviakaan ehditä katsomaan. Netflixissä olisi tarjolla neljä uutta jouluelokuvaa marraskuussa. Niiden vanhojen tuttujen lisäksi. Tosin jos investoin tuollaiseen en ehdi ikinä päivittämään blogia, joka muutenkin on saanut kärsiä viime aikoina. 

No, ehkäpä nämäkin elokuvat joskus eksyvät televisioon. Ja jos eivät, ehkäpä jään henkiin joka tapauksessa. Ellen sitten kokeile Netflixiä marraskuussa.

Ensimmäisenä ensi-iltansa saa "The Holiday Calendar".

IMDb:n mukaan elokuvan pääosassa on lahjakas valokuvaaja, joka perii joulukalenterin joka ennustaa tulevaisuutta. Ja koska mukana on pari miestäkin, voidaan oettaa että rakkautta on ilmassa.

Seuraavana pääsee katselemaan "The Princess Switch" elokuvaa. 

Wikipedian mukaan tämäkin on romattinen elokuva, komedia kuulema. Juonipaljastus kertoo että Montenaron herttuatar vaihtaa paikkaa kasoisolentonsa, Chicagolaisen Stacyn, kanssa. Ja sitten rakastutaan.

Traileria en onnistunut löytämään.

Minua eniten kiinnostaisi "The Christmas Chronicles" elokuva.

Ainut näistä jossa on pääosassa näyttelijä jonka tunnistan (Kurt Russell) ja tekijät ovat mm. Harry Potter ja Viisasten kivi elokuvan takana. 

IMDb osaa hieman kertoa juonesta: sisarukset Kate ja Teddy suunnittelevat ottavansa Joulupukista valokuvan ja päätyvätkin elämänsä seikkailuun. 

Jeps, kuulostaa ihan minun jouluelokuvaltani. Jos nyt unohdetaan Saiturin joulu, Grinch, Die Hard ja muut klassikot.  

Marraskuun neljäs jouluelokuva on jatko-osa nimeltään A Christmas Prince: The Other Royal Wedding

Koska en ensimmäistä osaa ole nähnyt, en oikein osaa suhtautua tähän odottavasti

No, tutustuttuani valikoimaan, olen tullut siihen lopputulokseen etten sittenkään lähde Netflixin ihmeelliseen maailmaan. Russellin pukkina onnistunen löytämään yksittäisenä ladattavana elokuvana jossakin vaiheessa jostakin, joten yhden elokuvan takia tuskin kannattaa antaa pikkusormeansa kaiken maailman flixeille?

Kädet lämpimiksi

Sukille tein kaveritkin.

Kerroinkin jo että tein pikkuherralle junasukat, mutta kun tuota lankaa oli, ja on edelleen, tein herralle lapasetkin. Mökillä olisi teoriassa voinut olla kylmä. 

Tosin isäni on rakentanut talon niin, ettei sinne jäädy jos vaan viitsii lämmittää takana ja keittiön puuhellan. Ja ellei viitsi voi patterit napsauttaa päälle. Kaukana ovat päivät kun lämmitimme vanhaa maalattiaista vajaa kaminnalla ja kaasu-uunissa lämmitettiin tiiliskiviä. Ihania muistoja. 

Tosin ne "työmaalla" vietetyt tuhannet tunnit eivät ole kovin hauskoja muistoja, isä rakensi meille ensin saunan jossa oli yksi huone. Sitten pienen mökin ja siihen ison terassin, eräänä sateisena kesänä kun emme jaksaneet istua mökissä neljän seinän sisällä. Tallin, huvimajan ja jossakin välissä myös tuon talon. Ja minä vahdin pikkusiskoa. Hiekkalaatikon reunalla istuen (senkin isä rakensi jossakin välissä) ja Aku Ankan taskukirjoja ahmien. Käsittämätöntä kyllä hän välillä otti aikaa viedäkseen minut sienimetsään. Tai kalastamaan. Nukkuikohan mies ikinä?

Mutta ne lapaset:

Lapaset

Lanka: Novita Nalle Taika metsämarjat

Puikot 3

Luo 40 silmukkaa

Neulo 1 kerros oikein.  Seuraavat 8 kerrosta *2 oikein, 2 nurin *. Toista *-*

Sitten junasukkamaisesti *4 kerrosta nurin, 4 kerrosta oikein*, toista *-* ja vielä 4 kerrosta nurin.

Seuraavat 8 kerrosta uudestaan *2 oikein, 2 nurin *. Toista *-*

Tämän jälkein aina oikein 14 kerrosta jonka jälkeen kavennukset:

*3 oikein, 2 oikein yhteen*. Toista *-*

3 kerrosta aina oikein

*2 oikein, 2 oikein yhteen*. Toista *-*

2 kerrosta aina oikein

*1 oikein, 2 oikein yhteen*. Toista *-*

1 kerros aina oikein

2 oikein yhteen koko ajan.

Päättele loput silmukat.

Junasukat

Mökkiviikonloppu on hoidettu.

Perinteisesti lähdimme tänäkin syksynä äitini avuksi mökille. Avusta en niinkään tiedä, mutta hauskaa meillä oli, kun tätini ja siskoni kanssa pelasimme canastaa koko viikonlopun ajan. Ja joimme glögiä, koska ulkona oli märkää ja pimeää. 

Tänä vuonna matkassa mukana oli myös siskoni pikkuinen. Ja pitihän hänellä olla lämmintä päällä! Sukissa oli kyll kunnolla kasvuvaraa, mutta eipä se varmaan haittaa.

Junasukat

Lanka: Novita Nalle Taika metsämarjat

Puikot 3

Luo 40 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle . Neulo 12 krs joustoneuletta (2 o, 2 n).
Neulo sitten *4 krs aina nurin, 4 krs aina oikein, 4 krs aina nurin, 12 krs joustoneuletta*.
Toista *-* vielä toisen kerran.

Aloita kantapään tekeminen puikoilla I ja IV.
Neulo 12 krs aina nurin ja aina oikein, nosta joka kerroksella ensimmäinen silmukka neulomatta.
Aloita kantapohjan kavennukset: jaa kantapään silmukat kolmeen osaan (7, 6, 7).
Neulo ensin 12 s nurin (muista edelleen nostaa ensimmäinen silmukka neulomatta), neulo 2 s nurin yhteen, käännä.
Neulo 5 s oikein, tee ylivetokavennus, käännä työ.
Neulo 5 silmukkaa nuorin, neulo 2 s. nurin yhteen, käännä.
Jatka näin, kunnes sivuissa olevat 7 s ovat kaventuneet pois ja jäljellä ovat vain keskellä olleet 6 silmukkaa.

Poimi kantalapun sivuista seitsemän silmukkaa. 

Neulo puikoilla I ja IV (puikot, joilla poimitut silmukat)aina oikein ja puikoilla II ja III aina nurin kierroksen verran. 

Toisella kierroksella kavenna
I puikolla: neulo 3. ja 2. viimeinen 2 s oikein yhteen ja 1 s oikein. Neulo puikoilla II ja III aina nuorin.
Kavenna IV puikolla: neulo 1 s oikein, 2. ja 3. silmukka takaa oikein yhteen, neulo loput silmukat oikein.
Neulo kolmas kierros kuten ensimmäinen ja neljäs kierros kuten toinen.
Jatka kunnes jokaisella puikolla on jälleen kymmenen silmukkaa.

Neulo kerros aina oikein.
Tämän jälkeen *neulo 4 krs I ja IV puikoilla aina oikein ja II ja III puikoilla aina nurin. Neulo 4 krs aina oikein.* Toista *-* vielä toisen kerran.

Aloita kärkikavennukset: neulo I ja IV puikoilla aina oikein ja II ja III puikoilla aina nurin 4 krs verran.
Kavenna I puikon lopussa 2 s oikein yhteen, 1 s oikein.
Kavenna II puikon alussa 1 s nurin, ylivetokavennus.
Kavenna III puikon lopussa 2 s nurin yhteen, 1 s nurin.
Ja IV puikon alussa 1 s oikein, ylivetokavennus.

Jatka kavennuksia, kunnes jäljellä on 8 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi.

Minkä pienenä oppii

Ystävä houkutteli minut mukaansa sienimetsään.

Ei kyllä itse asiassa tarvinnut edes houkutella, soitti kysyäkseen tulisinko. Lähdin viivana! Kiitos ystäville kun jaksoivat ottaa minut mukaan, en edes tiedä mistä metsästä sieniä löytyy todennäkäisimmin, meidän pikkumetsästä en ole ensimmäistäkään löytänyt.

Isä teki meille aina jouluksi sienisalaattia. Ilman Isin sienisalaattia ei joulua olisi tullutkaan. Syksyisin kävimme yhdessä sienimetsällä, sillä "jos aikoo jouluna herkutella pitää ne sienet kerätä". Isi sitten opetti mitkä sienet kelpaavat syötäväksi, mitkä jätetään metsään muiden iloksi. Tärkein oppi oli ehdottomasti: älä ota, ellet ole 100% varma, pienikin pala voi tappaa, eli väärin poimittu tuhoaa koko korillisen. Siinä sitten pikkutyttönä katselin suurin silmin, miten isä poimi kaikenlaisia sieniä ja yritti opettaa minutkin tunnistamaan ne syötävät.

Keltavahvero oli helppo, äidin suosikkeja joten niitä Isi keräsi kilokaupalla. Itse hän piti orakkaista ja lampaankääpästä. Näitä sitten paistettiin voissa ja syötiin voileivän päällä jos oikein herkuteltiin.

Joulusienet olivat sekasieniä, lähinnä rouskuja. Tatit eivät olleet Isin suosiossa, en oikein tiedä miksi. Kyllä niitä "paremman puutteessa" poimittiin, mutta en oikein koskaan oppinut tunnistamaan niitä. Erikoistuin rouskuihin. Isä joskus nimittäin hieman kyllästyi jatkuvaan: mikä tuo on? Alussa vastasi kiltisti: en tiedä, kärpässieni, en tiedä, pas*a-sieni, seitikki...lopuksi päätyi yleisvastaukseen: tuleeko siitä maitoa? Saat ottaa. Opin siis tunnistamaan haaparouskun ja harmaarouskun, tosin ne minun maailmassani ovat sama sieni, karvarouskun, se on suosikkini koska on niin suloinen, kangasrouskun ja mustarouskun. Mustarousku tosin jossakin vaiheessa muuttui "ei suositeltavaksi" ruokasieneksi ja sitä sai poimia vaan jos olivat erityisen komeita yksilöitä. Lakritsirouskuakaan ei saanut poimia, tosin jos nyt joskus sellaisen löysin se vaan siirrettiin pois korista. (Kuusen)Leppärousku oli yleensä aina matojen valtaama, joten se jäi minulle hieman vieraaksi lajiksi, vaikka se Isin sallittujen listalla olikin.

En muuten tiennyt että rouskuja on maassamme noin seitsemänkymmentä eri lajia. Minulla on paljon opittavaa! Tällaisen sinisen voisin kyllä joskus bongata, tosin se ei kuulu maamme valikoimiin. Värinsä puolesta voisi olla kansallisrouskumme. Isä varmaan luokittelisi anopinsieneksi. Kaikki joita ei tunnistanut tai jotka olivat myrkyllisiä olivat anopinsieniä. Ne kuuluu kuulema tarvittaessa testauttaa jonkun anopilla. Jos siis on ihan pakko poimia tuntemattomia sieniä. 

Kuva Wikipediasta

Mutta takaisin sienimetsään. Tänään sitten tein kuten oli opetettu: jokaisen sienen kohdalla katsoin tuleeko maitoa, ennen kun siirsin koriin. Tosin tunnistin ne kyllä ilman maitoakin, mutta pakkohan sitä oli varmistua asiasta kunnolla. Koska Isi on sanonut että niin pitää tehdä! Muutaman suloinen karvarouskun löysin. Ja yhden todella komean mustarouskun. Loput olivat sitten harmaita ja ruskeita rouskuja. Pari onnettoman pientä suppilovahveroakin löysin, lahjoitin ne kuskilleni, niistä ei olisi yhtä keittoa tehnyt.

Yritin olle reipas ja putsasi, omasta mielestäni kunnolla, sienet jo metsässä. Yllättävän paljon kuitenkin olin tuonut roskia mukanani kotiin. Täytyy tunnustaa että puhdistaminen oli paljon hauskempaa Isin kanssa, pölisimme aina tärkeitä asioita sieniä ryöpätessä.

Hetki meni ryöpätessä, en jaksanut eritellä eri kattiloihin eri lajeja, joten 10 min saivat kaikki kiehua.

Nyt on sitten joulun sienisalaatin sienet hankittu. Viime jouluna en oikein pystynyt salaatista nauttimaan, kun ei ollut Isin salaattia, mutta uskoisin että tästä traumasta olen päässyt.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, äiti on varmaan viimeiset kymmenen vuotta hakenut ne sienet metsästä, isä ei sairaudeltaan pystynyt ja varmaan viimeiset viisi vuotta äiti teki salaatin alusta loppuun. Isi sai kuitenkin kaiken kunnian. Minusta tuntuu että äiti soi sen hänelle.

Joten mannään edelleen samalla periaatteella: Isin sienisalaattia, kiitos siitä Isille, sinne jonnekin. Ilman häntä sitä ei tehtäisi, enkä osaisi niitä sieniä pomia.