Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 7. elokuuta 2021

Ystävän vinkki

 Ystäväni kaikki tietävät tästä joulubuumistani.

Tai voikohan tätä enää buumiksi kutsua, kun on jatkutnut vuosikymmeniä? no, niin tai näin, ystäväni tänään muistutteli jouluperunoista!

Isoäitini aikoinaan ryöppäsi uusia perunoita alkukesästä, pakasti ne ja tarjosi sitten aattona uusia. Eivät ne nyt ihan vastanostetuille vetänyt vertoja, mutta olivat ne vanhoja parempia. Pestyt uudet perunat siis kiehautettiin suolavedessä, noin 5 min, kuivattiin ja pistettiin pakastimeen odottamaan joulua. Jäiset erunat sulatettiin suolavedessä ja keitettiin kypsiksi. 

Parhaat uudet olen syönyt mökillä, suoraan maasta kattilaan. Sen paremmaksi ne eivät tule. 

Ja tästä muistosta sitten inspiroidun ystävän viestistä. Puutarhurin postista oli hänelle tullut tämä ajankohtainen vinkki:

Jouluperunoita kasvattamalla

Istutusaika olisi siis nyt, eli olisi aika kaivaa esille ämpäri tai useita.

Ämpärin pohjalle 10-15 cm hiekansekaista multaa (esim. kylvöseosta)

Päälle 3-4 kpl perunoita ja peitetään 5-10 cm paksulla maakerroksella.

Kun varret ovat nousseet reilusti esiin,  lisätään multaa, niin että varsista osa jää näkyviin ja tätä jatketaan, kunnes ämpäri on täynnä.

Ennen pakkasia katkaistaan varret ja viedään ämpäri pakkaselta suojaan viileään esim. kellariin.

Jouluna sitten vaan ämpäri nurin ja perunat talteen!

Tuo ulkona oleva sää ei oikein inspiroi istutushommiin, mutta uudet perunat jouluksi saa kyllä veden kielelle. Pitäisiköhän sittenkin?

Kuva: Pexels


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...