Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Kirja 9: Humiseva harju

En pääsääntöisesti lue klassikoita.

Sain niistä ihan tarpeekseni koulussa, kun oli pakko lukea sitä ja tätä. Päässäntöisesti kysymyksessä oli rutikuiva, yleensä homeelle haiseva, kirja, joka olisi sopinut mille tahansa sateiselle luontoretkelle nuotion sytykkeeksi. Ja ellei homeitiöiden hengittäminen kirjaa lukiessa ollut riittävän karmivaa, kirjasta piti vielä kirjoittaa aine, johon opettaja sitten tyrkkäsi jonkinlaisen arvosanan kera kommenttien: oletko nyt ajatellut kirjan viestiä riittävän syvällisesti omasta mielestäsi? No totta kai olin...omasta mielestäni. Tyhmä kysymys. Ja miten opettaja oli ajatellut että vastaisin hänen (hypoteettiseen) kysymykseensä? Olisiko pitänyt ryhtyä kirjeenvaihtoon open kanssa? Koepaperi olisi palautunut opettajan pöydälle kera vastuksen ja opettja olisi taas palauttanut paperin?

Kuten totesin, klassikot eivät ole juttuni. Kun nyt kuitenkin tartuin tähän Kirjan Vuosi lukuhaasteeseen, nappasin kirjastosta mukaani Emily Brontën "Humiseva harju" (Wuthering Heights). En todellakaan odottanut mitään muuta kirjalta kuin että se pitää minut hereillä ykköstiellä, mutta kuinka väärässä olinkaan. Tarina etenee tasaiseen tahtiin, Brontën maalaessa upeita henkilökuvia,  joten oikein odotin pääseväni taas autoon kuuntelemaan Heathcliffin ja Catherinen tarinaa. Onnetonhan tuo tarina on, kuten kaikki suuret rakkaustarinat tuppaavat olemaan. Kasvatusmenetelmät olivat aikoinaan aika kovat ja jos lapsi vielä sattui olemaan "ottolapsi" ei rakkautta pahemmin ollut saatavana. Ehkäpä se muokkasi päähenkilöt sellaisiksi kun he aikuisiällä sitten olivat. Ja ehkäpä myös se on syy siihen, ettei tarina voinut kehittyä "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka"-tyylisesti. 

Olen todella iloinen että päädyin juurikin tähän klassikkoon. Ehkäpä uskallan napata jonkun toisenkin mukaani ensi kerralla? Ja jos vielä valitsen senkin äänikirjana, voin pyyhkiä pölyt kotelosta eivätkä cd-levyt yleensä haise.

Ja sainhan tästä taas monta merkintää listaani. 

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin 

Koska kyseessä on Emily Brontën ainoa romaani, ei ole kovin kummallista etten ole aiemmin hänen teoksiaan lukenut, runokirjoja en juurikaan lue. 


2. Kirja, josta on tehty elokuva 

Ainakin kuusi eri elokuvaversiota löysin googlen avulla. En usko nähneeni yhtäkään niistä. 

8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle

18. Yli 100 vuotta vanha kirja
Kirja on vuodelta 1847, joten ei jäänyt päivistä kiinni tämä asia

44. Klassinen rakkausromaani

En osaa sanoa onko tämä nyt klassinen rakkausromaani, mutta tarina rakkaudesta kuitenkin. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...