Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

En pysty

Pystyisitkö syömään terveellisesti kolmella ja puolella eurolla päivässä?

Jäin miettimään tätä kun näin Facebookissa haasteen. Koska pääsääntöisesti teen ruokamme itse, emme juurikaan harrasta eineksiä kotona, on suhteellisen helppoa pitää päivällisten hinta alhaalla.
Makaronilaatikkoa, makkarakeittoa, kaalilaatikkoa...onhan noita suhteellisen halpoja ruokia olemassa. Jos keittoon ostan juurekset "kokonaisina" voin tehdä kasvissosekeittoa samalla niin ei jää turhaan juureksia pilaantumaan pöydälle. Ruoan pilaantuminen on asia joka ärsyttää minua. Ja kallistakin se on, heittää ruokaa kompostiin siis.

Mutta on minulla aikamoisia ongelmiakin tämän suhteen: Saako sähkön "ilmaiseksi"? Voinko siis iloisesti hauduttaa kaalipataa tuntitolkulla ja pakastaa tekemäni kasvissosekeiton ettei se pilaannu? Kun en kaikkea kuitenkaan voi kerralla syödä. Kilohinta on tuoreella juureksella huomasti halvempi kuin pakastepussilla ja nythän haaste myös koski terveellisyyttä.

Ja on minulla muitakin ongelmia. Jotta aamupala ei tulisi kohtuuttoman kalliiksi minun pitäisi nousta ajoissa keittämään puuroa ratsastajalle. Nyt olen ostanut Elovenan Hetki puuroja, kelpaavat sellaisenaan. Jos keitän puuron itse peruskaurahiutaleista, mikä tietysti säästäisi rahaa, joutuisin heräämään 15 minuttia aiemmin, se ei innosta ollenkaan. Lisäksi joudun menemään marjametsään jotta voin keittää marjakeittoja. Tai ehkäpä omenasose kelpaisi puuroon "mausteeksi"? Joka tapauksessa tulisi kiire, sesonki on loppumaisillaan metsämarjojen osalta ja omenoita ei omasta pihasta löydy. Facebook ystävä sanoi että hänen pihastaan saa omenoita hakea, joten jos tällaisia enkeleitä ympäristöstä löytyy voisi ongelma ratketa siltä osin hetkellisesti. Tosin haastehan kestää vain syyskuun ajan, joten sen verran omenasosetta pystynen tekemään?



Partiolainen ei ole aamupalan suhteen "ongelma" hän kun on äitinsä tytär eikä hänelle saa aamupalaa syötettyä edes pakottamalla. Molemmat neidit saavat arkisin lounaansa koulussa, joten siinä saan säästettyä lounaan hinnan heidän osaltaan.

Minä taas tarvitsen aamukahvini, kera laktoosittoman maitojuoman, muuten päivästä ei tule mitään. Onko kahvi syötävää? Kuuluuko se "voitko syödä"-osastolle? Vai voinko juoda kahvia ilman että se vaikuttaa kokonaissummaan? Minusta ei, mutta olen toki valmis heti oikomaan mutkissa että tämä onnistuisi.

Isäntä haluaa voileipänsä aamuisin kahvinsa kanssa. Mikä tarkoittaa että minun on leivottava. Säästyy taas rahaa ja jos haudutan padan samalla uunissa säästän sähköä. Mutta sitten tarvitaan taas sitä pakastinta. Voileivän päälle voisin tietysti keittää esim kananmunia mutta ne eivät sitten ole luomua. Eivätkä edes vapaita kanoja. Eettinen valinta edessä, enkä taida olla valmis tästä tinkimään. Edes kuukaudeksi. Siispä emme käytä kananmunia kuukauteen.

Lounaaksi syömme siis tähteitä mieheni kanssa, kuukauden ajan. Pitää siis muistaa ottaa ruokaa mukaan töihin. Pääsääntöisesti ruoka unohtuu kotiin. Ja jotta töissä voisin siinä tapauksessa syödä terveellisen lounaan se tarkoittaa salaattilounasta tuoretiskistä. Ei kovin edullinen vaihtoehto. Mieheni syö töissä mitä milloinkin, ei varmaan kuitenkaan edullisesti ja pahoin pelkään ettei kovin terveellisestikään.

Viikonloppuisin voisin sitten tietysti tarjota lounaaksi esimerkiksi suppilovahverokeittoa, se on hekullista, mutta tarvitsen ystäväni mukaan sienimetsään etten tallo noita hekkuja. Mutta edullista, ellei automatkaa ystävän luokse lasketa ja terveellistä.

Suppiskeittoa edelliseltä kaverin kanssa tehdyltä retkeltä
Iltapalaksi voisimme tietysti taas syödä puuroa tai voileipiä, mutta siinä tapauksessa tarvitaan leivän päälle muutakin kuin kananmunia, eli juusto lienee suhteellisen halpaa jos tarjouksesta löytyy joku arkijuuston tapainen. Tosin sen on sitten oltava laktoositonta. Epäilen myös ettei mieheni oikein arvostaisi kyseistä tuotetta. Tosin riittäähän yhdestä Oltermannista moneksi viikoksi. Erikoisjuustot saamme unohtaa.

Kun nyt tässä olen tätä haastetta pohtinut, joutunen toteamaan: ei onnistu. Mutta lupaan kuukauden ajan kiinnittää huomiota ostoksiini, tavalliseen tapaan. Ja lupaan miettiä voisinko hieman vähentää ruokakustannuksiamme, lähinnä vähentämällä hävikkiä entisestään. Lähituotettua luomua haluan kuitenkin suosia jos sitä on tarjolla. Hintavampi vaihtoehto kuin tarjouspossu.

Mistä pääsen näppärästi tämänpäiväiseen päivälliseemme. Possupaistia oli lähikaupassa tarjouksessa 2,99 kg. Ostin, oli edullista, tosin tuolla hinnalla ei kyllä voi tuottajalle jäädä juurikaan mitään käteen. Lisäksi perunoita (59 c/kg), sipulia (49 c/500g) ja porkkanoita (1,09 / kg). Olisin ostanut lanttuakin, mutta kaupassa ei ollut. Pilkoin juurekset vuoan pohjalle, ja leikkasin lihan paksuiksi viipaleiksi ja pistin juuresten päälle. Uuniin tunniksi. Valmista. Läskit menivät koirille herkuksi ruoan sekaan. Juureksia jäi vielä vähän, ne syödään huomenna.  Ei hävikkiä.

Leipä menossa uuniin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...