Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 28. joulukuuta 2019

Pettymys

Korkkasimme töissä kuohuviinipullon.

Pullo oli todella kaunis, valkoinen punaisella kuviolla. Nimikin suloinen: Valkia Marjametsä ja tuote vielä kotimainen. Mitä muuta voisikaan pyytää?

Kuva: Alko
Ehkäpä makua?

Alkon sivulla tuotetta kuvataan makeaksi ja hapokkaaksi. Meidän työporukka kuvaili juomaa kossuksi. Koskenkorva ei ole makeaa eikä hapokasta. Eikä edes erityisen hyvää minusta.

Lisäksi juomasta pitäisi löytyä mustikkaa, vadelmaa ja metsämansikkaa, minusta kossun sekaan oli pistetty homeisia marjoja. Ei todellakaan mikään kovin hyvä maku, yksikään meistä ei tehnyt muuta kuin maistanut tuotetta, loput päätyivät nestekierrätykseen. Sääli, sillä pullo on kaunis, sisältö lähes juomakelvotonta. Toki on mahdollista että tuote oli pilaantunut, mutta en aio hankkia toista pulloa huomatakseni että saan samanmoista moskaa.

En suosittele uuden vuoden juomaksi, mikäli olette vielä ostamassa kuohuviiniä, valitkaa joku toinen tuote. Puolikas joulukuusi tulee kotimaisuudesta ja kauniista pullosta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...