Kirjat ovat minulle pyhiä.
Jos joku on vaivautunut kirjoittamaan kirjan, leikittelemään sanoilla, maalaamaan minun ihailtavakseni maiseman sanoja hyväksi käyttäen, on minun tehtäväni kunnioittaa sitä työtä. Siispä kirjoja kohdellaan kuin aarteita, niistä ei löydy koko viikon ruokalistaa, ei edes saman päivän menuuta, eikä niiden sivujen nurkkiin todellakaan tehdä hiirenkorvia.
Olen kuitenkin jo jonkun aikaa ihaillut eri kierrätysryhmissä kirjoista tehtyjä taideteoksia ja kun viikon ajan olen katsonut joulukuusia, sorruin sitten minäkin.
Kävin kirjastomme kierrätyshyllyn ääressä ihmettelemässä kirjoja "sillä silmällä". Kriteereinä oli: pokkari, ei kuvia ja mieluiten mahdollisimman kuivan oloinen opus. Ensimmäinen käteeni osunut oli jo hieman antanut periksi liimauksistaan, mutta sorruin lukemaan takakannen. Se lähti kyllä mukaan, mutta luettavaksi.
Sen jälkeen päätin etten lue sanaakaan. Sorruin kuitenkin lukemaan kirjan nimen, ja muistin nähneeni sen aiemminkin kirjaston hyllyssä. Ei siis kovin suosittu opus? Päätin ryhtyä jesuiitiksi: tarkoitus pyhittää keinot. Siispä kovetin sydämeni ja kirja sai kun saikin päätyä askartelumateriaaliksi.
Ensi töikseni irroitin kannet. Tunsin piston sydämessäni, mutta sitten alkoi helpottaa: kirjasta oli tullut paperikasa. Eikun hommiin. Tosin en saanut montaakaan sivua taitella ennen kuin partiolainen oli haukkana kimpussani: mitä teet? Minäkin tahdon!
Kirjan sivu taitetaan yläreunastaan kohti selkäosaa:
Sivu taitetaan uudestaan ylhäältä saakka kohti selkää.
Alareunaan jäävä ylimääräinen läppä taitellaan kirjan sivujen tasalle
Läppä työnnetään sivujen väliin.
Tällä tavalla jatketaan kunnes koko kirja on käyty läpi, sivu sivulta
Ja sitten kuusi onkin valmis koristeltavaksi.
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti