Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Loimuavaa

Loimu 2014 on korkattu.

Odotukseni olivat korkealla, vai mitä sanotte Chilestä tuodusta cabernet sauvignon punaviinistä joka on maustettu karhunvadelmilla, kanelilla ja neilikalla. Eihän se voi olla muuta kuin täydellistä?

Alko kuvailee tuotetta tällä lailla: Tummanpunainen, karhunvatukkainen, kuningatarhilloinen, kevyen glögimausteinen, runsas, lämmin. Tuon hillon löydän mausta. Tai siis ainakin hillon makeuden. Tämä on jo äklömakeaa. Glögimausteet löytyät, jopa hieman tunkkaisesta, tuoksusta. Muuten tämä maistuu lähinnä voimakkaasti jollekin. Ei ainakaan karhunvadelmalle, olisiko sitten se kuningatarhillo, joka hajusta päätellen on ollut purkissaan hieman liian kauan. 

Olin ihan varma että Loimun mustikka (2010) on kohdannut voittajansa. Joko aika on kullannut muistot, tai sitten on pakko tunnustaa: olin väärässä.




Annoin tämän hieman jäähtyäkin, mutta eipä se parantanut makua. Taidan pistää hieman kuumaa vettä sekaan, jospa se hieman veisi tuota makeutta?

En nyt vaan keksi mitään kovin poitiivista sanottavaa tästä tuotteesta. Tai no, onhan pullossa pöllö, se kai on kovin trendikästä tällä hetkellä? Pitää katsoa viitsinkö edes kokeilla Blossaa, laventeli ei oikein ajatuksena innosta, tosin, innostuminen ei tuottanut tulosta ainakaan tämän tuotteen kohdalla.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...