Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ruoka-aakkoset:E


Etikka kuuluu jouluun. Isin tekemä silli, johon etikan lisäksi tulee vettä, sokeria, maustepippuria ja sipulia. Ja sitä rasvasilliä, luonnollisesti. Niin helppoa ja niin hyvää!

Enkelisuklaat ovat kuulema hyviä. Itse en juurikaan pidä Pandan tuotteista, mutta näitä on kehuttu. 

Etanat. Perheemme suurta herkkua, joskaan emme joulupöytään niitä ota. Äitini, ikuisena skeptikkona, ei suostuisi niitä edes maistamaan. Lapseni sen sijaan on opetettu maistamaan ihan mitä vaan. Pienenä maistoivat etanoita siinä missä hiekkaa tai lanttulaatikkoa. Joistakin asioista pitivät, toisista eivät. Nykyään ovat huomattavasti miettieliäämpiä kun pistän jotakin uutta "nenän eteen". Etanoita oppivat kuitenkin syömään niin nuorina että eivät suostu jättämään niitä vanhempiensa herkuksi.

Eineshyllyihin kalterit. Ehei, Teidän äidit tekevät tämän äidin joululaatikot. Minä sitten jatkojalostan niitä kermalla, kinkkusta irronneella liemellä, muskotilla...Joten kaltereita en halua.

Egg nog. Ajatuksena minusta ällöttävä. Kananmunaa, sokeria, kermaa, maitoa, muskottipähkinää ja luraus bourbonia. En ole maistanut. Siinä missä lapseni ovat ennakkoluulottomia niin minä syytän laktoosi-intoleranssiani.

Entrecote Kunnon pihvi. Nami. Alan pikkuhijlaa miettiä pitäisikö joku joulu satsata etanoihin ja pippuripihviin ja...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...