Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Tästä se taas alkaa

Olin päättänyt että tänä vuonna ei leikitä aakkosleikkiä.

Kerroin päätöksestäni siskolleni, joka ihan hiljaa otti vastaan tämän tiedon. Liian hiljaisena. Joko hän luki Aku Ankkaa, eikä kuullut mitä sanoin, tai sitten hän oli pettynyt. Yksi vaihtoehto on tietysti myös että hänen kurkkunsa oli niin kipeä ettei hän halunut puhua juuri siihen hätään. Hän nimittäin kuulostaa käheältä varikselta puhuessaan.

Olen ehdottanut että hän kävisi lääkärissä, mutta koska hän, tyypillisenä pikkusiskona, ei usko kun vanhempi ja viisaampi lataa totuuksia, niin kerrotaan nyt sitten tätä kautta miten flunssaa hoidetaan:

Kaulaan kuuluu kääriä villasukka. Mieluiten harmaa ja se kiinnitetään hakaneulalla niin että pysyy kaulan ympärillä.

Mummi myös vannoi lämpimän maidon nimeen, sekaan piti sekoittaa muutama valkosipulinkynsi. Ja ennen sitä suuhun tungettiin teelusikallinen hunajaa. Puistatus! Niin pahaa että taatusti paranee!

Kun hieman vanhempana, ja viisaampana, ilmoitin mummille etten todellakaan juo lämmintä maitoa, laktoosi-intoleranssini estää juomasta (luojan kiitos oli Eila-tuotemerkkinä tuolloin vielä tuntematon) sain lämmintä mustaviinimarjamehua johon oli sekoitettu auringonhattu-uutetta. Sillä paranee!

Ja mitä tulee aakkosiin: annetaan siskolle, ja teille muillekin, pähkinä purtavaksi. Tästä se taas alkaa. Minä olen omat jouluruokani ja -juomani listannut: Asta Öhön. Joten, mitkä ovat teidän valintanne? Aloitetaan Asta. Paljastan taas oman valintani kun olen saanut vähintään kolme ehdotusta teiltä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...