Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 13. marraskuuta 2014

Lisää tuliaisia

Perheeni vietti syyslomaa Pariisissa.

Partiolaisemme on jo jonkin aikaa elänyt jotakin Pariisi-unelmaa ja koska lasten isä poimii vaikka kuun taivaalta tyttärilleen, niin kuin kunnon isän toki kuuluukin jos se vain suinkin on mahdollista, hän vei neidit Pariisiin. Pitkä viikonloppu nähtävyykisä ihaillen oli mukava tauko syyspimeydessä. 

Minuakaan ei oltu unohdettu vaan tuliaisia tuli iso kasa. Tärkeintä nyt tietysti oli saada perhe kotiin, sekään ei ollut ihan itsestään selvää kun kotimatkalla lennolle oli myyty liikaa lippuja. Turvallisesti he kuitenkin tulivat perille saakka, reilun tunnin aikataulustaan myöhässä. 


Kotona sitten pyydettiin minua avamaan saamani laatikko varovasti, hieman kuulema jännitti olisiko sisältö ehjänä. Laatikkoa kun oli kannettu repussa Disneylandissä ja sitten se oli siirretty matkalaukkuun kotimatkan ajaksi. Kokemukseni matkalaukkujen käsittelystä ei hyvää luvannut. 


Aika ehjältä tämä lasipallo kuitenkin vaikutti. Uskomatonta käsityötä pienine pallon yläosassa leijuvine sydämineen. Nyt pitää vaan keksiä turvallinen paikka pallolle, yhtään lasipalloa en pistä joulukuuseemme kolmetoista vuotta sitten sattuneen onnettomuuden jälkeen. 

Ne lasisirpaleet muistan edelleen. Ja sen kaatuneen kuusen jonka alla ratsastajamme istui, miljoonien pienten sirpaleiden kimaltaessa hänen ympärillään. 


2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...