Hyvää Joulua

 Valmis tai ei, niin se taas saapui.

HYVÄÄ JOULUA!

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

 Viimeinen yö edessä.

Nyt taitaa siskoni luona olla hankalaa saada nuorimmainen nukkumaan. Vielä tänä vuonna siellä odotetaan joulupukkia, taitaa olla viimeinen vuosi kun saamme nauttia tästä joulun taiasta?

Siskoni kanssa menemme tänään vielä laulamaan kauneimpia joululauluja. Muutakin tekemistä toki olisi, mutta nautitaan kuitenkin toistemme seurasta ja joululauluista. 

Joulupöytämme on tänäkin vuonna täynnä herkkuja, nekin sinne saadaan nyyttäriperiaatteella, joskin siskoni perheellä on suurin urakka: perunoiden kuoriminen ja pöydän kattaminen!

En ole ihan varma siitä, mitä kaikkea pöydästä löytyy, mutta tiedän keitä sen ympärillä istuu: maailman tärkeimmät ihmiset. 

Aloitamme perinteisesti kaloilla, joskin ruotsalaisvahvistuksemme taatusti on tuonut myös lihaa alkupaloiksi. 

Perunoiden lisäksi tiedän että ainakin löytyy lihapullia, ne jäävät pöytään vielä kun kalat uivat jääkaappiin, kaikki eivät syö meillä kinkkua. Olen joskus ehdottanut kalkkunaa tilalle, mutta se ei saanut kannatusta. Uskoisin että on poroa ja paahtopaistia myös. Varmuudella löytyy isoäidin reseptillä tehtyä silliä, äiti on luvannut hoitaa tämän. Ja "palloja", nekin jäivät äidin vastuulle. Eli kirjolohen mätiä. Ensimmäinen lapsenlapsi, ratsastajamme, nimittäin joulupöydässä aikoinaan halusi "bollar, bollar", ei mitään muuta. Ja hänhän sai, siitä vaari piti huolen. Siskoni kaksiset sitten pääsiäisenä halusivat "muu-muu-kakkua". Miten lammaspaistista tuli muu-muu-kakkua, sitä ei kukaan meistä tiedä. Nimet jäivät kuitenkin elämään. Uskoisin, että myös sinappisilliä on tarjolla, sekin yleensä tekee kauppaansa. Kaupan purkkisilli kaadetaan kauniimpaan astiaan. Se on siinä. Sinappikastiketta kyllä teen siskolleni, saa sitten lohen päälle kaadella sitä. Ja lohista tulee pöytään appelsiinigraavattu ja perinteinen. Viskigraavattukin oli minusta hyvää, tein sitä aikoinaan viskistä pitävälle isälleni joulupöydänuutuudeksi. Jossakin on kuitenkin hieman rajoitettava, kaikkea ei vaan pysty syömään. Jospa tekisin sitä joulupäiväksi? Mahdollisesti myös savustettuja versioita lohesta on joulupöydässä. Ja siikaa. Yleensä on ollut. Savukalapateetakin "pitää olla". Ainakin jos äidiltäni tai lapsiltani kysytään. Ja jos olen reipas, teen vielä saaristolaislimppujakin. Jos joku kaipaa leipää, mitä suuresti epäilen.  

Kun kalat on saatu syötyä on kaikilla jo ähky, mutta siitä huolimatta kinkku tuodaan pöytään. Itse asiassa kaksikin kinkkua, sillä meidän perinteisen lisäksi on ruotsalaista keitettyä kinkkua pöydässä. Ja lihapullat. Ja ehkäpä Janssoninkiusaustakin. tietysti laatikoita. Perunalaatikon jätimme pois, vaikka senkin kannattajia on, siskoni kanssa olemme vaan päättäneet että herrat saavat kärsiä, sillä kaikkea ei vaan pystytä syömään. Lanttulaatikkoa on oltava, minun vaatimukseni. Porkkanalaatikkoa miehelleni ja tyttärelleni ja bataattilaatikkoa kaikille lapsille ja siskolleni. Bataatti on siis korvannut perunan, jota vain muutama söi. Luonnollisesti pöydästä löytyy myös sinappia. Ja sienisalaattia. Isin reseptillä. 

Eiköhän tuolla kattauksella nälkä lähde huomennakin? Varsinkin kun varmaan olen jotakin unohtanut listalta.

Tänään vietetään retiisien yötä? En ole ikinä kuulut tällaisesta aiemmin, mutta niitä pitäisi nyt sitten kaiverrella koristeeksi. Ainakin jos asuu Oaxacassa. Jää kyllä tekemättä minulta

Joko teillä on jouluruoat valmiina vai meneekö yötyöksi?

Retiisejä

Jouluviikkoa alkoi

 Sinappitehdas on taas aktiivisena.

Naapurit lähtivät jo viime viikolla joulunviettoon ja heille piti saada joulusinappi mukaan matkaan. Hieman tuli kiire, sillä lähtivät päivää aiemmin kuin oletin,  mutta ensimmäinen purkitus on hoidettu riittävän ajoissa kuntoon. Onneksi oli kotona vielä purkkeja, ostin pari vuotta sitten puoleen hintaan joulun jälkeen. Pitääkin katsoa, olisiko jossakin taas tarjouksessa kauniita sinappipurkkeja, nyt ovat purkit nimittäin loppu. Naapureille haluan viedä hieman nätimmässä purkissa, muuten käytän kyllä kierrätyspurkkeja aika iloisesti tähän projektiin. Kannen päälle nätti kangas tai kakkupaperi ja kelpaa joulupöytään vallan mainiosti. 

Tänä vuonna sinappi sai lisämakunsa omenasta. Pohdin olisiko Calvados makuna, mutta päädyin alkoholittomaan versioon. En ollut omenasosetta tehnyt, jotan kaupan hillo sai luvan kelvata. Mutta omenasose kanelilla voisi olla aika kiva vivahde tähän. Tänä vuonna kuitenkin näin. 

Joulusinappi, versio 2025

100 g (purkillinen) Colman's sinappijauhetta

1 dl vehnäjauhoja
n. 2 dl kiehuvaa vettä
2 tl suolaa
8 tl sokeria
1 dl laktoositonta kermaviiliä
½ dl omenahilloa

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vettä kunnes seos tuntuu hieman löysän puoleiselta. Sekoita joukkoon kermaviili. Lisää omenahillo. Purkita. Anna maun tasoittua parin päivän ajan.

Tänään vietetään, ainakin Yhdysvalloissa, pipareiden vaihtopäivää. Pitäisiköhän leipoa pipareita, kaiken muun kiireen keskellä. Jouluruokakin kun pitäisi saada tehtyä tänään. Ainakin osittain. 

Kuva: Kakuko

Nyyttäreihin

 Hyvää adventtisunnuntaita.

Viimeistä viedään, eli jouluun ei ole enää kuin muutama päivä. Aika todellakin rientää!

Vaikka meinasin jossakin vaiheessa menettää uskoni joulun suhteen, niin se vaan tänäkin vuonna saapuu, olin valmis tai en. Joululahjat on hankittu ja postikin ehti toimittamaan ajoissa. Yhdestä paikasta tuli viesti, että lähetys on myöhästynyt, ehdin jo nostattaa kierroksia. Ruotsinkielisiä kirjoja kun ei kirjakaupoista juurikaan löydy, joten olen antanut periksi ja tilaan ne nettikaupoista. Muuten pyrin suosimaan kivijalkaliikkeitä, millä me muuten saamme kaupat pysymään toiminnassa? 

Olin turhaan huolissani kirjoista, seuraavana päivänä tuli uusi viesti: tilauksesi on pakattu ja lähetetty. Paketti saapui aivan alun perin ilmoitetun  aikataulun mukaisesti.

Nuorimmaiseni kävi auttamassa paketoinnissa, sain suurimman osan lahjoista kauniisti käärittyinä siirrettyä hänen autoonsa. Tulevat sitten aattona pukin toimitettavaksi. 

Huomenna meillä on joulunyyttärit töissä. Sinapin lisäksi, teen huomiseksi "Skagenröraa" eli katkarapukimaraa. Tarinan mukaan toast skagen on ruotsalaisen kokin, Tore Wretmanin, kehittämä resepti. Purjehdusretkellään sitten pyydysti katkarapuja Skagenista, ja matkalla mukana oli ranskankermaa, teki majoneesin ja silleen? Niin tai näin, alkuperäisessä reseptissä ei ole ollut tilliä, väitetään, sitä ei sitten kasvanut meressä? Jos ei kimarasta halua kovin vetistä, kannattaa katkaravut ostaa kokonaisina ja kuoria käsin. Hieman vaatii vaivannäköä, mutta maku on parempi.  

Skagenröra

1 kg katkarapuja kuorineen

1 dl majoneesia

1 dl ranskankermaa
½ dl kermaviiliä

1 rkl sitruunamehua

½ tl sokeria
hieman suolaa tarvittaessa
pieni punasipuli

½ dl tillisilppua

mustapippuria

Kuori katkaravut. Sekoita majoneesi, ranskankerma ja sitruunamehu keskenään. Kuori ja pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Mausta kermaviiliseos, lisää sipuli ja tillisilppu. Lisää lopuksi katkaravut. 

Tarjoille paahtoleivän, tai näin joulun alla saaristolaisleivän päällä. 

Tänään on muuten Älä petaa sänkyäsi päivä. Pitäisiköhän viedä petivaatteet ulos tuulettumaan? Naapurit eivät ole kotona, joten ei tarvitse välittää että sunnuntai päivänä vie "pyykkiä" ulos. Tosin tuo sade kyllä hieman hankaloittaa projektia. Petasitko sängyn aamusta?

Kuva: Bru-nO

Vahasta on moneksi

Näin joulun alla ikävä korostuu!

Huomaan ajattelevani mummia normaalia enemmän. Vaikka hän on ollut poissa 24 ja puoli vuotta, ei ikävä ole hävinnyt minnekään. Enää en toki koe tarvetta soitella päivittäin, toisin kuin tätini kohdalla, hänelle huomaan "soittavani" harva se päivä vaikka tiedostan ettei hänelle ole numeroa tiedossa. 

Isääkin kaipaan näin joulun alla kovinkin paljon. Meillä kun oli tapana miettiä jouluruokia yhdessä, hän haki reseptejä "Stadarin" ruokatorstaista ja pohdimme sitten yhdessä pitäisikö kokeilla reseptiä. Yleensä ne olivat oikein hyviä kokeiluja. Paitsi rakuunalihapullat, ne ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen koko perheeseemme. Kukaan meistä ei syö rakuunaa. Ei lihapullissa eikä muutenkaan. 

Isä muistui myös mieleeni, kun Lythin blogissa törmäsin "edam kynttilöihin". Isän kanssa askartelimme yhtenä vuonna edamin vahasuojasta sydämiä, jotka sitten kiinnitimme valkoisiin kynttilöihin. isäni opetti minulle kierrätystä jo pienestä pitäen, vaikka useinkin ihmetteli ääneen "vihreitä arvojani". Lempi kuusenkoristeeni on edelleen "jugurttipurkki" jonka sisällä on "isin mutteri". "Varastin" tuon aarteen itselleni, kun muutin kotoa, isä muistutti joka joulu että mutteri on hänen. Ja joka joulu toin mutterin vanhempieni joulukuuseen aatoksi lainaan. Mutta palataan edamiin: Lyth oli tehnyt "polkkakarkkeja" kynttilöistä. Sekin on ihan hauskan näköistä. 

Koska nyt aloin ikävästä puhua, niin linkkaan tähän yhden lempijoululauluistani. 

Tänään vietetään "mene laulamaan joululauluja"-päivää. Oletko käynyt Kauneimmat joululaulut tapahtumassa? 

Lunta

Sateista on ollut!

Kolmantena adventtisunnuntaina saimme kuitenkin pääkaupunkiseudulle edes hieman lunta. Hetkeksi. Lähdin ulos ihailemaan lunta ja naapuruston tonttupolkua, perinteisesti se oli taas kolmantena adventtisunnuntaina.  

 

Joulufiilis on kyllä hieman kateissa, kun vettä tulee päivästä toiseen ja ulkona on vaan pimeää ja märkää. Tällainen pieni piristysruiske oli oloikein tervetullut. 

Kun seurakasi sai vielä parikin entistä koulukaveria, niin iltahan oli oikein mukava. Säästä huolimatta, sillä lumisade muuttui vedeksi aika nopeasti. 

Perinteistäkin oli jouduttu hieman tinkimään, kun tieremontit hieman verotti aluetta jolle koristeita oli saanut laitettua, mutta kyllä monessa pihassa oli todella upeat koristeet ihailtavaksi. kiitos jokaiselle osallistuneelle, todella kivaa kun halutaan ilahduttaa ohikulkijoita!

Kävimme maistelemassa glögiä ja syömässä piparkakkuja, tosin jätin puuhun kasvaneet lapsille haettavaksi ja otin omani korista. 

Ohjelmaa ei tänä vuonna ollut kovinkaan paljon, mutta perinteisesti Espoon Lucia kävi ilahduttamassa meitä laulullaan. Itse asiassa tällainen hieman kutistettu kierros oli oikein sopiva, olin varautunut talvitakilla, en sadeasulla, joten vajaan tunnin ulkoilu oli ihan riittävä, takki ei pitänyt vettä. 

Tänään saisi pukeutua rumaan jouluvillapaitaan. Miksi joku haluaa itselleen ruman paidan ja miksi rumuudelle pitää olla teemapäivä on hieman kummallista.

Itselläni on kyllä jouluvillapaitoja, mutta kieltäydyn kutsumasta niitä rumiksi.

Onko sinulla jouluvillapaitaa?

Kahvia!

Tarvitsen kahvia!

Jokainen minut tunteva tietää, ettei päiväni lähde käyntiin ilman kunnon kahvia. Ihan peruskahvi kelpaa, kunhan siinä on kofeiinia, tosin tummapaahtoinen on pääsääntöisesti maistuvampaa. Lempikahvini, arkisin, on Arvid Nordquistin Reko. Ainut reilun kaupan kahvi, josta oikeasti pidän. Tuote on myös saanut luomumerkinnän      , mikä ei millään lailla huononna sitä. 

Kun kahvinsa vielä saa nauttia ohutreunaisesta posliinikupista, niin se maistuu erityisen hyvältä. Mummi joi aina kahvinsa ohutreunaisesta kahvikupista jonka alla oli lautanen. Olen sen verran laiska, että juon kahvini isosta mukista, mutta sain lapsukaiselta joululahjaksi ihanan ohutreunaisen joulumukin, mistä on ilo juoda kahviansa. Myös kesähelteellä. 

Muutama joulu sitten teimme lasten kanssa joululahjaksi omaa joulukahviseosta. Kahvin sekaan hieman piparkakkumaustetta tai pelkkää kardemummaa. Minä lisään silloin tällöin ihan kahvin päälle suodatinpussiin hieman mausteita. Kahvista saa nopeasti jouluisen tuoksuista ja maistuvaa. 

Jos olen oikein aikaansaava kuumennan hieman maitoa kattilassa ja sitten vispilällä vaahdoksi ja kahvin päälle kuppiin. Pinnalle vielä kanelia, kardemummaa ja muscovadosokeria niin tonttucafe au lait on valmiina. Kelpaisi luultavasti myös joulupukille aattona? Voi toki olla, ettei pukki halua juoda kahvia illalla ja onhan hänellä aika usein kiirekin. 

Kuva: kaheig

Tänään saa arvostaa hiutaleita, ainakin hiutaleet ovat päässeet päivän teeman aiheeksi. Minä kyllä arvostaisin kovasti valkoista joulua. Jokainen hiutale olisi hyvin tervetullut ainaisen sateen sijaan. 

Minkälaisesta kupista sinä juot kahvisi?

Jämille käyttöä

 Isoäidit ovat ihania.

Ainakin jotkut isoäidit. Suurin osa heistä, väittäisin. Sellaiset pehmeät, pullantuoksuiset, essuihin kääriytyneet joilla on aikaa loputtomasti lapsenlapsilleen. Minulla oli sellainen ihanuus. Pullaa hän leipoi, mutta tuoksu oli kyllä enemmän hajuvedellä saatu aikaan. Tai ehkäpä tupakalla, se oli hänen paheensa. Kaipa jokaisella on sellainenkin oltava? Eikä hän kovin pehmeä ollut ulkokuoreltaan, vaikka sydän olikin täyttä kultaa. Enemminkin pienikokoinen, sellainen pieni mutta sitkeä. Kerrassaan ihana mummi. Ja essu oli aina päällä, kun touhusi keittiössä. Siihen oli hyvä pyyhkäistä kädet. Pitäisi ottaa ehkä itsekin käyttöön, kun tuppaan housut sotkemaan milloin milläkin käsiin jääneellä tahmaisella aineella. Esimerkiksi sillä pullataikinalla. 

Jonkun isoäiti on joskus keksinyt virkata neliön. Nopea jämälangoissa tehtävä neliö. Silloin kun lanka tehtiin itse, se oli arvokasta tavaraa ja varmasti jokainen senttimetri tästä lampaiden villasta kehrätystä kullasta käytettiin tarkasti. Tuskinpa isoäidin neliöistä silloin koristeita tehtiin, ennemminkin peittoja. Nykyään niistä tehdään villapaitoja, kasseja, peittoja, tossuja, milloin mitäkin. Taitaa se kuuluisa taivas olla rajana.

Törmäsin meillä kotona sivustolla isoäidinneliöistä tehtyihin kuusiin. Suloisia minusta. Tulee jotenkin ne 70-luvun palatossut mieleeni. Niitä oli "kaikilla" ja nekin taiteltiin ja ommeltiin kasaan. Pohdin ehtisinkö tällaisia koristeita tekemään vielä ennen joulua. Siskot ja Simot kortteihin olen auttamattomasti myöhässä näiden kanssa, mutta voisihan sitä ensi vuodeksi tehdä kortteja, joihin pistäisi tällaisia.  Ohjeeseen voitte tutustua halutessanne täällä.

Kuvankin olen varastanut samalta meilläkotona-sivuilta, jossa ohje on tarjolla.  

Päivän teema olisi "arvosta laitteita!-päivä. Onhan näitä elämäämme helpottavia laitteita valtava määrä. Jotkut toki jo hallitsevat elämäämme, kuten tuo käteen kiinni kasvanut puhelin. Muistan vielä ajan, kun ei tarvinnut olla tavoitettavissa ympäri vuorokauden. Siteen tuli puhelinvastaajat, että tiesi että joku oli yrittänyt tavoitella. Nykyään ei tosin soitella, vaan lähetellään viestejä. En ole varma onko tämä kehitys välttämättä hyvä asia. 

Oletko siä tehnyt jotakin isoäidinneliöistä?

Tahmeaa

Tein piparkakkuja pienellä tvistillä.

Kerroinkin epäonnistuneesta lahjastani, tosin olen nauttinut kun olen lusikallisen kerrallaan syönyt rosmariiniherkkuani. Niin makeaa, että teelusikallinen riittää, mutta rosmariini tekee siitä kerrassaan ihanaa. 

Lahjaksi tein sitten Dumlepipareita. Eipä niistäkään kovin kauniita saanut, Dumle tarttui veitseen ja leikkaaminen oli vähintäänkin haastavaa, kun toffeemassa roikkui veitsessä kuin paniikissa oleva kissanpentu villapaidassa. 

Helppoja ja nopeita nämä oli tehdä ja säilyivät yllättävän hyvin. Tuntuivat maistuvankin, vein näitä töihinkin ja hyvin tekivät kauppaansa, vaikka eivät kauniita olleetkaan ja tarttuivat kiinni kaikille alustoille. 

Dumlesta ei löytynytkään kaupasta joulusekoitusta, petyin pahasti. Olisin mielelläni käyttänyt näihin niintä polkka- tai olivatko piparminttu nimisiä Dumleja? Ja ne appelsiinin makuisetkin Dumlet olisivat olleet kivoja. Nyt löytyi joku sekoitus jossa tummia Dumleja, niistä en erityisemmin pidä, tosin en ole muutenkaan Dumlen ystävä, perinteisiä ja lakritsan makuisia. 

Dumlepiparit

Piparkakkutaikinaa

Dumleja

Kauli piparitaikinasta paksuhko levy (tai jos ostat valmiina levynä niin kauli hieman ohuemmaksi ja jaa pituussuunnassa kahteen osaan). Tee keskelle levyä Dumlen levyinen syvennys ja pistä koloon Dumleja riviin. 

Paista 200 asteessa n. 7 min. Sitten voi yrittää leikata.  

Tänään olisi tyhmän lelun päivä. Tyhmästä en tiedä, mutta meidän perheen ehdoton lempilelu on sateenkaaren väreissä oleva pehmokakka. Niitä on kertynyt tänne monta, kun yksi koiristamme ei ole onnellinen ilman kakkaansa. 

Joko teillä on ollut piparkakkutalkoot?

Ei kannata luottaa muistiinsa

 Koskakohan oppisin seuraamaan ohjeita?

Tuskinpa koskaan, mutta tulipahan taas mieleeni, kun ajattelin tehdä lempiherkkujani lahjaksi. Kuvittelin muistavani reseptin suurin piirtein, joten eikun tuumasta toimeen ja toffeeta keittämään. Massan piti kiehua ja sitten jäähtymään...tai ei ihan kuitenkaan. Ihan hyvää minun kiehuvan massan maku on, nyt kun se on viilentynyt ja sitä pystyy syömään, mutta ei siitä toffeita tehdä, koska se ei vaan ikinä jähmettynyt. Lusikalla syötävää massaa ei oikein lahjaksi voi antaa. Harmi, joudun ihan itse herkuttelemaan! Lahjaksi meni sitten piparkakkuja. Saatte sen ohjeen vielä ennen joulua. 

Alla vielä resepti, jos haluatte itse kokeilla. Ja se lämpötila on syytä varmistaa mittarilla!

Rosmariini-toffeet

2 isoa oksaa rosmariinia 
hyppysellinen kanelia
5 dl laktoositonta kuohukermaa
2 dl sokeria
¾ dl tummaa siirappia 

Laita rosmariinin oksat ja kaneli kattilaan. Lisää kuohukerma, sokeri ja siirappi. Kuumenna kiehuvaksi sekoitellen ja keitä kunnes toffeemassan lämpötila on 120°–125°.

Poista rosmariinin varret keittiöpihdeillä. Kaada seos pieneen leivinpaperoituun vuokaan. Anna jähmettyä viileässä. Paloittele levy. Säilytä viileässä.

Rosmariinista tuli muuten mieleen rosmariinisaippua. Tekisi mieli kokeilla sen tekemistä, mutta pelkkä ajatuskin että läträisin lipeän kanssa keittiössäni saa minut voimaan hieman pahoin. Isäni opit siitä, että lipeä on myrkkyä, on juurtunut syvälle. Valmiista saippuamassasta voisi toki kokeilla tekemistä. 

Päivän teemapäiväksi valitsin "käytä helmiäsi"-päivän. Mummi väitti aikoinaan, että helmiä pitää käyttää, ne kuulemma eivät viihdy korurasiassa. No, eipä noita nyt ole rasioihin kertynyt, mutta jos teillä on helmiä, muistakaa "ulkoiluttaa" niitä! Tänään olisi myös tarjolla kuppikakku eli muffinsi päivä, varsinkin sitruunamuffinsit! Ja kissapaimenten päivä on myös. Niin montaa kissaa meillä ei ole, että pitää paimeneksi ryhtyä.

Voisiko joku perehdyttää minut toffeenteon saloihin?

Kolmas adventtisunnuntai

Kolmas adventtisunnuntai!

Aika rientää, vastahan oli marraskuu ja nyt jouluun on reilu viikko. Kaiken touhuamisen ohessa, olisi ihan kiva herkutellakin hieman. 

Jospa illaksi tekisin juustotarjottimen? Brie-kuusia, metwursti-kuusia ja hieman keksejä. Helppoa ja nopeaa. Ja ainakin meillä tykätään. 

Brie-kuuset

Brie juustoa
suolatikkuja
tilkka vettä
yrttejä (minä käytän yleensä rosmariinia, ruohosipulia ja basilikaa, kuivattuina) 

Briestä leikataan kolmioita, suolatikku "jalaksi", pintaa kostutetaan hieman vedellä ja sitten kostutettu pala yrttien päälle niin että niitä tarttuu pintaan.

Näitähän voi maustaa ihan millä vaan, vain mielikuvitus on rajana. Yksi vaihtoehto olisi tietysti myös tuore persilja tai rosmariini ja granaattiomenan siemeniä "palloiksi" 

Hieman siis samanlainen, kun muutamia vuosia vanha kuva mokkaruudusta. Nyt vaan sitten briejuustoa

Meetwursti-kuuset olivat taas joku Facebook löytö. Coctail-kurkku, taiteltuja metwurstiviipaleita ja latvaan juustotähti. 

Täään on kynttilänsytyttämispäivä, sehän sopii, aion sytyttää kolme adventtikynttilää, mutta on myös Apina-päivä. En ole aikoihin käynyt Korkeasaaressa, minulla on hieman ristiriitainen suhtautuminen eläintarhoihin, mutta Korkeasaaressa tehdään kyllä oikeasti hyvää lajien säilymisen kannalta. Voi kunpa heillä vaan olisi paremmat, tai ainakin suuremmat, tilat eläimille. Tuo saari on vaan sen kokoinen kun on.

Syttyykö teillä tänään kynttilöitä?

Sankta Lucia

 Hyvää Lucian-päivää. 

Kirkkonummelaisilla on viime aikoina mennyt hyvin, kun maamme Luciaa on äänestetty. Tänäkin vuonna, kuten viime vuonnakin, Lucia tulee Kirkkonummelta. Hän on 21 vuotias Alexandra Lindqvist. Nähtäväksi jää, saako Folkhälsan tänä vuonna yhtä paljon rahaa kerättyä, epäilen että viime vuoden ennätys jää voimaan. Hyvään tarkoitukseen rahat kuitenkin menevät, joten toivotaan, että tänäkin vuonna keräys saa näkyvyyttä. Rahat kohdistetaan haastavissa elämäntilanteissa oleville lapsiperheille.

Lucian kruunajaiset ovat tänään kello 17. Helsingin tuomiokirkossa, sen jälkeen, noin kello 18.00 hän laskeutuu Tuomiokirkon portaita ja sen jälkeen kulkue jatkaa matkaansa Aleksanterinkadulta Manskulle, edelleen Pohjois Espalle ja Unioninkadun kautta takaisin Senaatintorille. Tapahtumaa voi seurata myös Areenalta tai Yle Fem:lta. 

Kuva: Folkhälsan

 Lucianpäivän kunniaksi jaan Helena Lythin blogista toisenkin idean. Hän oli tehnyt vessapaperirullista munakuppeja ja koristellut niistä kokonaisen luciakulkueen. 

Kuva Helena Lythin blogi

Idea on hauska, harmi etteivät lapsukaiset asu kotona, voisin vaikka muuten toteuttaakin! Jouluna harvemmin syömme kananmunia, mutta jos pääsiäiseksi tekisi "pupuja"? Tai voihan nuo rullat vaikka teipata washi-teipillä, sitä taatusti löytyy jouluisenakin!

Tänään on sekä kaakao-päivä että piparkakun koristelu-päivä. Viime vuoden HS:n piparikisan voitti Linnea Weckström upealla "Stockan ikkuna" teoksellaan. 

Koristellaanko teillä piparkakkuja vai ihan koko piparitalo?

Kissoja tvistillä

Huomenna vietetään Lucian päivää.

Ruotsinkielisillä alueillahan tämä on hyvinkin perinteinen juhlapäivä, pikkuhiljaa perinne leviää ympäri maatamme. Varsinkin viime vuonna maamme Lucia pääsi otsikoihin myös ulkomailla. Ikävä kyllä rasismin nostaessa rumaa päätänsä täällä. 

Mutta keskitytään tänään "Lussekatteihin" eli "Lucia-kissoihin" eli lucia-pulliin.

Teorioita pullan synnystä on useita, yksi niistä kertoo pullan tuleen Saksasta Ruotsiin 1600-luvulla. Tarinan mukaan paholainen (Lucifer), kissan hahmon ottaneena, antoi lasille piiskaa, kun taas Jeesus antoi kilteille lapsille pullaa. Jotta valos pelkäävä Lucifer pysyisi loitolla, pulliin lisättiin keltaista sahramia (1800-luvulla) valon tuojana. Toinen valontuoja, Lucia, alkoi tarjoilla pullaa, onko nimi sitten tullut Luciferista tai Luciasta pullalle, siitä viisaat kiistelevät. Niin tai näin, minä leivoin viime vuonna Kinuskikissan reseptin pohjalta ei niin perinteisiä Lussekatteja

Lussekatter

100 g laktoositonta voita
2½ dl laktoositonta täysmaitojuomaa
½ hiiva (helppoa jakaa kun leikkaa kulmasta kulmaan)
1 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
3/4 tl suolaa
1 muna
8½ dl vehnäjauhoja

200 g Valio Keittiön marjakreemiä

50 g laktoositonta voita
sokeria

Sulata voi ja lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita hiiva maidon joukkoon, sekoita kunnes liuennut. Lisää sokeri, suola ja kardemumma. Sekoita muna joukkoon. Lisää noi2/3 jauhoista koko ajan sekoittaen, lisää voisula ja loput jauhot. Alusta noin 10 min. Kohota taikinaa n 45 min.

Kauli taikina noin 40x60 kokoiseksi levyksi. Levitä marjakreemi taikinalevylle. Käännä pitkät sivut vastakkain (kaksinkertainen taikina). Leikkaa noin 2½ cm leveitä suikaleita. Kierrä suikale rullalle puoliväliin saakka, kierrä sitten toiseen suuntaan toisesta päästä, näin muodostuu S-muotoinen pulla. nosta pellille ja annan kohota noin 20 min ennen paistamista 200 asteessa noin 8 min.

Levitä hieman jäähtyneiden pullien päälle voisulaa ja sirottele pinnalle sokeria

USAssa vietetään tänään mm. Happy Hour-päivää. Jos baariin haluatte mennä, suosittelen Kuuttilaa, josta kerroin pari vuotta sitten. Siellä on myös loistava valikoima alkoholittomia tuotteita. Muuten ehdotan, että ilahdutatte ystävää, naapuria, vanhusta, ihan ketä vaan. Vaikka antamalla tunnin aikaanne. 

Joko teillä on leivottu joulupullia?

Mausteilla jouluista tunnelmaa

 Hernekeittopäivä.

Ainakin mieheni mielestä, minä en ole kyseisen keiton ystävä, vaikka kaikenlaiset keitot muuten ovat lempiruokaani. Ja kaveriksi tietysti lettuja. 

Tuskinpa meillä tänään hernerokkaa syödään, mutta jälkiruoaksi voisin tehdä vohveleita. Emme ole syöneet niitä aikoihin. Ja jospa taikinaan sekoittaisi vielä hieman joulun taikaakin!

Jouluvohvelit

2 kananmunaa
4 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
50 g voita sulatettuna 
1 rkl sokeria
2 rkl piparkakkumaustetta

Sekoita kaikki keskenään ja sitten vaan vohvelirauta kuumaksi

Valion sivuilla oli rakennettu vohveleista joulupuu, kiva tarjoiluehdotus sekin. Taikinaan oli lisätty kinuskikreemiä Tuotakin voi halutessaan kokeilla.
Minä olen vaan leikannut sydämiksi, jos olen halunnut hieman leikitellä muodoilla. Naapurimaassa muuten sahrami kuuluu jouluun, joten sahramivohveleihinkin löytyy reseptejä. Perinteinen taikina ja siihen sekoitetaan hieman sahramia. 

Vohveleiden päälle sitten kermavaahtoa ja hilloa (kesällä tuoreita marjoja). Mieheni haluaa mansikkahilloa, mutta itse olen kokeillut noiden perinteisten makeiden hillojen sijaan appelsiinimarmeladia ja puolukkahilloa. Kumpikaan vaihtoehto ei ollut hullumpi. 

Kuva: congerdesign/Pixabay

Päivän teemapäivistä valitsin Jouluvillapaidan-päivän. Villapaitoja en saa koskaan tehtyä valmiiksi, mutta villasukkia tulee kudottua. Tänä vuonna pohdin, osallistuisinko villasukka KALiin, niitä on monta erilaista tarjolla, vai tarttuisinko lapas-projektiin? 

Onko teillä joku käsityöprojekti meneillään?

Kollega auttaa aina

 Joulupuuro kuuluu joulupäivän aamuun.

Olen monena vuonna päästänyt itseni helpolla ja tehnyt uunipuuroa. Riisipuuron keittäminen on haastavaa. Kiehua ei saa laktoosittomana ja onnistuin sekin polttamaan pohjaan. 

Viime vuonna kollega kuitenkin kertoi, miten oli saanut toiselta kollegalta loistavan reseptin. Pitihän sitä kokeilla ja ainakin tässä perheessä upposi ongelmitta, meidän makunystyrät eivät erottaneet maussa "aidosta". Lapsukaiseni muistutti minua tästä, kun kysyi "Äiti, miten teit sen huijauspuuron viime jouluna". No, enhän minä varmuudella muistanut enää, mutta kollega pelasti. Kiitos Teija! Tätä pitää tehdä 2 l satsi tänä vuonna, loppui kesken viime jouluna

(Huijaus) Riisipuuro

1 l vettä
2 dl puuroriisi
suolaa

2 dl (laktoositonta) kuohukermaa
1 kuorittu manteli

Kiehauta puolet vedestä. Lisää riisi ja suola. Lisää loput vedestä ja keitä hiljalleen kannen alla noin 40 minuuttia. Välillä voit näön vuoksi hieman sekoittaa puukauhalla. Kun puuro on lähes valmista, lisää kerma, sekoita ja anna hautua jälkilämmöllä hetken. Lisää kuorittu manteli.

Tänään on Nobel palkinnon päivä ja naapurimassa on vuorostaan pukujuhlat. Alfred Nobelin kuolemasta on 129 vuotta. Aikamoinen mies, kun edelleen hänet muistetaan. Kuollessaan hän oli aikansa rikkaampia miehiä. Testamentissaan Nobel lahjoitti 32 miljoonaa kruunua säätiölle, jonka tehtäväksi tulisi jakaa vuosittain palkinnot tietyillä tieteenaloilla vaikuttaneille henkilöille. 

Keitetäänkö teillä riisipuuroa jouluna?

Herkkuja on siinä monenlaista

 Viime vuonna tein marmoroitua suklaata. 

Sulatin tummaa ja valkoista suklaata uunissa voipaperin päällä ja kun suklaa oli sulanut, tein grillitikulla siihen raitoja, eli sekoittelin suklaita toisiinsa pyörivin liikkein. Lopuksi pintaan kuivattuja marjoja ja pähkinöitä. Helppoa ja nopeaa!

No, tänä vuonna näin sitten Facebookissa jossakin ryhmässä kuvakaappauksen jostakin kelasta, jossa sama idea toteutettiin piparkakkumuottiin! Siitähän vasta kauniit lahjat saisikin! 

Muotin reunaan pistäisin hieman (mautonta) öljyä, kotimainen rypsi on varmaan valintani jos kokeilen, ja sitten sulatetaan suklaata ja pitää varmaan pursottaa muottiin. Mutta kivoilta ne näyttivät. 

Tähdetkin olisivat kivoja, mutta epäilen ettei niitä saa ehjänä irti. Onneksi on noita muotteja vuosien varrella kertynyt. On kissoja ja koiria ja itsenäisyyspäiväksi voisi tehdä Suomen muotoisia suklaita! 

Sydämet ovat kyllä myös ihania. Tuohon pintaan vielä sokeroitu karpalo ja sellofaaniin. Ihana lahja minusta. 

Sokeroidut karpalot

Karpaloita
Valkuainen
Sokeria (tavallista, erikoishienoa, tomusokeria...)

Erottele valkuainen keltuaisesta. Lisää karpalot valkuaiseen ja nosta ne lautaselle niin että saat ylimääräisen valkuaisen pois, pinnalle tulisi jäädä ohut kalvo valkuaista. Kierittele lopuksi karpaloita sokerissa, niin että sokeria tarttuu ohuelti karpalon pintaan. Anna kuivua. 
Itse tekisin tässä tapauksessa tavallisella taloussokerilla, näkyisi karpalon kaunis punainen pinta, mutta tomusokerilla saa sitten "lumimarjan", jos sellaisen haluaa suklaan pintaan. 

Tänään vietetään kansainvälistä eläinlääkintäpäivää, mutta on myös joulukortin päivä. 

Joko joulukortit on postitettu?

Imuri vai punssirulla?

Jatketaan sitten seuraavalla reseptillä.

Siskoni siis pyysi, eilen esiteltyihin tonttulakkeihin, toista täytettä. Teimme siis tyttöjen kanssa myös "piparkakkuimureita". Suomessa nämä taitavat tylsästi olla vain punssirullia, mutta naapurimassamme ne ovat imureita. Oletan, että taustalla on 20-luvun "moderni" pitkulainen imuri, jota leivos hämärästi muistuttaa. Toinen teoria, väitetään, on se, että reseptiin pistetään murusia ja palasia, eli sellaista mitä imuriin päätyy. Mene ja tiedä. Äitini kuitenkin tykkää "imureista", joten pieni twisti perinteiseen reseptiin ja jouluinen väri oli suunnitelmani. En suosittele punaista väriä. Ainakin minun likainen mielikuvitukseni assosioi vaikka ja mihin. Yksikään niistä asioista ei kuulu ruokapöytään. 

Piparkakkuimurit

150 g piparkakkuja
100g sulatettua voita
1 dl tomusokeria
punaista marsipaania
tummaa suklaata
1 tl rapsiöljyä

Murusta piparkakut. Lisää voisula ja tomusokeri, sekoita hyvin. Pistä massa jäähtymään. Kauli marsipaani ohueksi. Muotoile massasta pötköjä ja peitä ne marsipaanilla. Sulata suklaa ja öljy vesihauteessa. Dippaa imureiden päät suklaaseen ja anna jäähtyä. 

Kuva on Ikean sivuilta. Saatte itse päätellä miltä nämä näyttivät punaisena. Värejähän marsipaaneissa löytyy, voisihan noista tehdä vaikka sinivalkoisia!

Yhdysvalloissa vietetään brownie-päivää. Miksipä ei. Ruotsissa on punssirullan päivä 7.3. Tosin siellä taitaa olla kaikille herkuille oma päivänsä? Vai mitä sanotte heidän listastaan. Mutta ei hätää, onhan meilläkin omille herkuille päiviä. Esim Piirakkapäivä karjalanpiirakalle 20.10.

Minkä värinen imuri olisi sinusta hieno?

Tonttulakkeja

Hyvää toista adventtisunnuntaita

Tänäänkin sytytän kaksi kynttilää, kuten eilenkin. 

Synttärikakkuuni menee jos niin monta kynttilää, että jäi sytyttämättä, mutta leivoimme lapsukaisteni kanssa herkkuja pöytään. 

Siskoni oli sitä mieltä, että voisimme yhdistää nämä kaksi testaamamme reseptiä joulupöytään. Se siitä "yritetään vähentää" kampanjasta. No, tässä nyt kuitenkin tämä ensimmäinen resepti, sillä muodoltaan herkkujen tulee olla tällaiset. Kyseessä siis perinteiset kookospallot. Ilman kookosta eikä palloinakaan. kuvan näin jossakin, en muista missä, toteutimme sitten "oman maun mukaan". Ostin paketillisen Salliselta punaista marsipaania, se ei oikein riittänyt. 

Tonttilakit

100 g sulatettua voita
1,5 dl sokeria
3,5 dl kaurahiutaleita
2 tl vaniljasokeria
3,5 rkl kaakaota
2 rkl kahvia
punaista marsipaania
valkoista sokerimassaa

Sekoita voi, sokeri ja hiutaleet. Lisää vaniljasokeri ja kaakao sekä kahvi. Sekoita kunnolla. Anna jäähtyä hieman jääkaapissa. Muotoile massasta pieniä kartioita. Pistä kartiot takaisin jääkaappiin. Kauli marsipaani ohueksi levyksi. Leikkaa puolipyöreitä paloja ja peitä kylmät kartiot punaisella marsipaanilla. Muotoile tonttulakkimaiseksi ja lisää alareunaan valkoinen reunus sokerimassasta. Tee sokerimassasta pieni pallo ja kiinnitä se tonttulakin päähän. Säilytä lakkeja jääkaapissa. 

Tänään on mm. kirjeen kirjoittamis-päivä. Kirjeitä tulee harvemmin lähetettyä nykyään, tylsät viestit ovat korvanneet kauniit kirjeet lähes kokonaan. Verottaja toki muistaa kirjeillä, mutta se ei ole ihan sama asia. Joulupukille olen pyytänyt, että lapset kirjoittaisivat. Hieman huonolla menestyksellä. Kortteja sentään tein Siskot ja Simot keräykseen, kuten kerroin. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää

 Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään olen "koko päivän" Messukeskuksessa, kun koirat valtaavat rakennuksen "Koiramessujen" merkeissä. Omat kullat saavat jäädä kotiin, sen verran kallis ja raskas päivä, etten näe syytä ilmoittaa heitä sinne. Viime vuonna pikkuinen kävi hakemassa itselleen juniori voittaja-tittelin, se riittäköön vähäksi aikaa. 

Illalla istahdan sitten katsomaan juhlia, tosin ennen sitä käymme Hietaniemessä sytyttämässä kynttilän isoisäni haudalla. En koskaan tavannut häntä, mutta sinne sankarihaudalle vien kynttilän itsenäisyyspäivänä, jos vaan voin. 

Juhlien pukuloistoa ihaillessa, tai kauhistellessa, voikin sitten maistella maustettuja popcorneja!

Vaihtoehtojahan on lukuisia. Viime vuonna kokeilin Peggyn jouluisia popcorneja. Alla muutamia muita ehdotuksia. Popcornit voit ostaa valmiina, tehdä mikrossa tai ihan kattilassakin. 

Piparkakkupopcornit

Popcorneja
100 g voita
2 dl faiinisokeria
1 tl piparkakkumaustettta

Sulata voi ja sokeri, lisää mauste ja kaada seos popcornien päälle. 

Karamellisoidut popcornit

Popcornia
2 dl sokeria
100 g voita

Sulata sokeri paistinpannussa ja anna ruskistua. Sekoita sekaan voi pieninä nokareina ja anna sulaa joukkoon. Kaada popcornien päälle. 

Tai jos haluat päästä vielä helpommalla: Sekoita kulhossa poppareita, pähkinöitä ja kuivattuja marjoja. Itse sekoitin Lidlin karpalo-pähkinäsekoitusta ja poppareita. 

Kuva: JillWellington /Pixabay

Tänään olisi tarjolla teemaan sopiva mikroaaltouuni-päivä, kaikkea sitä juhlistetaankin, mutta tarjolla oli liuta ihan "hyviäkin" päiviä. Tietysti St Nicholas, hänhän tulee tänään vierailulle, mutta itsenäisyyspäiväämme sopivampia olisi: Lapselle takki ja lelu päivä. Tarvetta on niin meillä kuin muualla, meidän joulukorttirahamme on jo vuosia mennyt SOS-lapsikylille. Pieni summa meiltä, mutta kohde on tärkeä. Myös naisiin kohdistuvan väkivallan estäminen- päivä olisi ollut hyvä valinta. 

Miten teillä juhlistetaan itsenäisyyspäivää?

Kuohuavaa

Onnistummekohan tänä vuonna?

Olemme siskoni kanssa jo monta vuotta yrittäneet hieman supistaa joulupöydän tarjontaa. Ongelmana on vaan, että isämme kanssa suunnittelimme joka vuosi jotakin uutta pöytään ja jotkut niistä "uutuuksista" jäivät elämään klassikoina joulupöydässämme. Kun siskoni mies on vähintäänkin meidän tasoinen jouluihminen, joka haluaa tuoda omat, ruotsalaiset, perinteensä pöytään, ei pöydän antimet mitenkään vähene, vaikka kuinka yrittäisimme. Onneksi meitä on monta syöjää!

Tämän vuoden uutuudeksi ehdotin alkudrinkkiä. Minusta se oli kivan näköinen ja suhteellisen helposti toteutettavissa, jos vaan ulkona on pakkasta. Pakkanen kun on taatusti siskoni luona täynnä joulun aikaan. 

Jouluinen drinkki

Rosmariinia
Karpaloita tai puolukoita
Vettä
(Alkoholitonta) kuohuviiniä

Peitä lasin pohja marjoilla.. Lisää vettä niin että marjat "peittyvät" (ne kelluvat) ja lisää rosmariinin oksa "kuuseksi" lasiin. Anna veden jäätyä, oksan alaosan pitäisi kiinnittyä marjojen sekaan jäähän. Kaada jään päälle kuohuviiniä juuri ennen tarjoilua. 

Tänään on mm. kynttiläpäivä USAssa. Huomennahan perinteisesti ikkunalla palaa kaksi kynttilää. Miksi juuri kaksi, siihen on monta erilaista selitystä, yksi on tämä Kaleva-lehdessä ollut selitys: kahta kynttilää poltettiin sotavuosina, toista rintamalle jääneille, toista sieltä palanneille. Minä olen kynttilöiden suurkuluttaja, poltatko sinä kynttilöitä? 

Keksipäivä

 Itsenäisyyspäivä lähestyy!

Löysin ruotsalaisesta blogista kivan reseptin, jota ajattelin kokeilla itsenäisyyspäivänä. Oikeastaan kyseessä oli uuden vuoden herkku, jos oikein muistan, mutta väliäkö sillä, juhlapäivä on juhlapäivä! 

Helena Lyth'in blogi, linkki tuossa sivupalkissa, on täynnä toinen toistaan hauskempia ideoita, voi kunhan aika riittäisi kaiken kokeiluun!

Mutta ajattelin nyt kuitenkin kokeilla, saisinko tällaisen toteutettua. Meillä tykätään sillistä nimittäin. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin mustaviinimarja silliä. Siitä emme pitäneet, joten meillä mennään matjeksella tai perinteisellä. Ja alkuperäisessä reseptissä käytettiin hopeasipulia. 

Sillitartaria parmesaanikekseillä

Pieni purkillinen silliä 
1 pieni punasipuli (tai hopeasipulia)
2 varsisellerin vartta
90 g parmesaani juustoa

Leikkaa silli, sipuli ja selleri samankokoisiksi pieniksi kuutioiksi. Sekoita yhteen. 

Parmesaanilastut: 

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Raasta juusto karkeaksi raasteeksi. Tee noin 5 cm halkaisijaltaan olevia levyjä raasteesta leivinpaperille. Paista uunissa noin 5 min. 

Tarjoile laseista tai pienistä kulhoista. 

Kuva: Helena Lyth

Ja päivän teemapäiväksi valitsin tuolta loputtomalta tuntuvalta listalta: keksi-päivän. Mikä on sinun suosikkikeksisi?

Kämmekkäitä

Alkuvuodesta löysin hauskan ohjeen. 

Facebookissa osui silmääni, ruotsalaisessa käsityöryhmässä, hauskan näköiset kämmekkäät. Ne näyttivät lähinnä barbiemekolta ja kun ohje oli saatavilla, pitihän niitä sitten tehdä. 

Kysyin postaajalta lupaa, saisinko kääntää ohjeen suomeksi ja lupa irtosi, hän ei kuitenkaan halunnut nimeään näkyviin. Olen tässä syksyn mittaan nähnyt useitakin postauksia näistä, mutta tehdään nyt sitten vielä yksi. 

Itse käytin ensimmäiseen pariin 7 Veljestä lankaa ja ensin 3,5 puikkoja, jotka vaihdin seuraavaan pariin 4 puikoiksi. 

Luo 90 silmukkaa pyöröpuikolle tai sukkapuikoille. 

Lisää simukkamerkki joka 15 silmukan kohdalle, yhteensä siis 6 merkkiä. 

Neulo joustinneuletta 4 kerrosta, tässähän on sitten variaatioita loputtomasti. 

Aloita kavennukset: jokaisen merkin kohdalla tee kavennus, taas niitä vaihtoehtoja on paljon, joka toisella kierroksella. 

Kun jäljellä on 18 silmukkaa, kavenna vielä 3 kertaa, (joka kuudes silmukka). Kudo vielä noin 2 cm ja lopeta samanlaisella joustinneuleella jolla aloitit.

Ompele "helman" keskiosa yhteen. 

Ja luonnollisesti voit myös aloittaa peukalo-osasta mutta lisäät sitten silmukoita kaventamisen sijaan. Saat hieman variaatiota ulkonäköön näinkin. 

Oli muuten hauskaa seurata työkavereita kun pohtivat miten tämä puetaan käteen.

Päivän teemapäiväksi valikoin, USAssa vietettävien joukosta, "tee lahja"-päivän. Teetkö sinä itse lahjoja?

Paperihylsyt käyttöön

 Jatkan vielä tänään kierrätyksellä.

Syy on yksinkertainen: Amerikassa vietetään kansallista maailman saastumisen ehkäisy-päivää. Päivä on kyllä sellainen, josta voisi pitää enemmänkin meteliä, ympäri maailmaa. Tosin, helppoahan sitä on istua lämmitetyssä talossaan pohtimassa miksi eivät muut tee enempää, kun itse ylikulutan maapallon resursseja ihan reippaasti. Meidän suomalaisten ylikulutuspäivä osui tänä vuonna huhtikuulle, joten eipä tässä kannata kauheasti omia henkseleitään paukutella. 

Tähän korttiin käytettiin paperirullan hylsyjä. Hylsy litistettiin ja siitä leikattiin noin 2 cm leveitä, litteitä "renkaita". Renkaan päähän leikattiin "v" tai "^" ja sitten hieman koristelin palasia. Valkoinen kynä olisi ollut, minusta, kivempi, mutta sellaista ei sattunut olemaan ja olin päättänyt, etten osta tähän projektiin mitään. No, hieman jouduin joustamaan. Kuumaliimapyssymme oli rikki, joten ostin uuden, sille on varmaan käyttöä, ja siihen tietysti lisää liimaa. 

Plaste sitten liimasin kiinni toisiinsa ja pistin vielä langankin tähtiin, mistä sai ne taas korttiin roikkumaan. Lankana tällä kertaa päivämäärävanhaa ompelulankaa. Ei kelvannut haavan ompeluun, mutta askarteluun ihan "riittävän" puhdasta, steriiiliä vielä kun pakkauksen avasin. 

Tämäkin kortti siis päätyi Siskot ja Simot keräykseen. 

Tehdäänkö teillä kortit itse?

Siskot ja Simot

Isotätini väitti aikoinaan, että jouluaatto on yksinäiselle vuoden pisin päivä. 

Varmaan jokainen päivä on yksinäiselle pitkä, mutta varmaan joulun pyhinä yksinäisyys korostuu. Päätimme työporukalla osallistua tänä vuonna Siskot ja Simot joulupostia ikäihmisille-keräykseen. Aiemmin oen muutaman kortin toimittanut itse, mutta nyt tehtiin sitten hieman enemmänkin kortteja. Tänä vuonna pyydettiin kierrätysmateriaaleista tehtyjä kortteja, ja mehän toteutimme!

Esitellään nyt sitten enkeli-kortti. Itse kortti on tehty tukipahvista, joka oli töihin lähetetyn julisteen suojana. Enkeliin taas käytin lankaa joka värjääntyi kun jäi kassinpohjalle, pesukaan ei parantanut tilannetta, mutta enkeliin tämä lankajämä sopi minusta oikein hyvin. Siivet leikkasin kirjastosta löytämästäni kierrätyskirjasta, kyseessä oli joku "meille tulee vauva"-tyyppinen infopläjäys vuodelta 2016. Tuskin kenelläkään enää käyttöä sille.. Desinfioin muovipinnan ja leikkasin siivet. Siipien mallin löysin googlaamalla. Pelkkää kierrätystä siis, lanka kun ei minusta neuleeseen kelvannut.

Itse enkeli tehtiin lapsuuden tonttupajan mallia mukaillen. Lankaa kieputettiin lehtiön ympäri, sattui olemaan ensimmäinen kohtuukokoinen malli joka osui käteeni. 

Sitten solmin pään alle "kaulan", lisäsin siivet ja tein uuden solmun niiden alle. Leikkasin vielä hameen "auki" ja enkeli oli valmis. 

Kiinnitin korttiin tekemääni uraan, jos vaikka saaja haluaa ripustaa enkelinsä kuusenkoristeeksi. 

Vielä ehdit mukaan Siskot ja Simot keräykseen, lisää tietoa löydät heidän sivuiltaan. Keräysaika päättyy 4.12. 

USAssa vietetään muuten tänään muun muassa kansallista jouluvalopäivää. Joko sinulla on jouluvalot esillä? Täällä on ainakin adventtikynttilät ja kalenterikynttilä valaisemassa. Rakastan elävää tulta, mutta toki se on hieman haastavaa, kun sitä pitää valvoa.