Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen, joka ei saa suututtaa lukijoitani sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan. Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan, älköön kukaan sitä karkottako.
Takahuoneeseen siunaantuu näin joulun alla piparkakkuja, ja nyt sattui olemaan kaksi pakettia avattuna niin päätin, ihan blogin takia, tehdä vertailevaa tutkimusta. Siispä kaksi eri piparkakkua käteen, kahvilasi (kahvi kuuluu juoda lasista kun on töissä) toiseen käteen ja eikun maistelemaan.
Maistiasessa Annas Orginal Pepparkakor (se punainen rasia) ja Tanniset piparikakkuja.
Molemmat olivat ohuita ja rapeita, joten siinä ei eroa, Tanniset hieman suurempia. Maussa oli sen sijaan eroa. Annan pipakakut olivat mausteisempia ja jälkimaku oli jopa hieman turhan mausteinen, Tannisten piparit olivat pehmeempiä maultaan ja näinollen suosikkejani.
Pitääkö tähän kohtaan sitten pistää 2 joulukuusiriviä?
Osotopiparkakuista Tannisille kuusia 4, jos noita vielä saisi eri muotoisina rapsahtaisi se täydet 5.
Annan piparit eivät olleet yhtä hyviä, vaikka ihan tarjoilukelpoisia nekin ovat:
Ja eikun takaisin töihin. Menihän se puhelinaika/kahvitauko näinkin.
Tänään oli se päivä kun töissä pikaisesti lukaisin lempireseptini läpi, etten vaan unohda mitään tähdellistä kun käyn kaupassa.
Tämä oli myös se päivä kun iski paniikki: "Missä lempireseptini on?". Löytyihän se kadonnut lammaskin, se joutui pääsiäiskasaan (josta se katoaa ja etsin sitä hysteerisesti muutaman kuukauden kuluttua) ja löysin kanssa sen alkuperäisen version lempikakustani. Käytän sitä reseptiä vuodesta toiseen pohjana ja vaihdan lähes kaikki raaka-aineet toisiin. Nyt pitäisi vaan päättää kirjoitanko talteen tänne sen alkuperäisen, vaiko sen muokatun versioni. Taidan päätyä jonkinlaiseen muokattuun versioon, tiedän ainakin että itse pidän siitä.
Ullan joulukakku
Pohja: 200 g piparkakkuja 75 g laktoositonta voita Täyte: 6 liivatelehteä ½ dl mehua 200 g Mascarponejuustoa 2 dl laktoositonta kermaviiliä 2 dl sokeria 2 tl vaniljasokeria 1 tl kardemummaa 5 dl karviaishilloa
2 dl vaahdotettua laktoositonta kermaa
Piparkakut hienonnetaan ja sekoitetaan sulatetun rasvan joukkoon. Painellaan irtopohjavuokaan leivinpaperin päälle.
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä.
Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään, paitsi kermavaahto. Kääntele kermavaahto varovasti muun täytteen sekaan.
Puserra vesi pois liivatelehdistä ja liuota ne kuumennettuun mehuun. Sekoita haalea liivatemehu täytteeseen ja kaada täyte pohjan päälle vuokaan. Tasoita pinta kauniiksi.
Anna hyytyä kylmässä vähintään 5 tuntia.
Koristele kakku halutessasi, minä yleensä en koristele. Tai jos koristelen niin hyytelöllä:
2 dl punaista mehua 1 dl hyytelösokeria
Kaksi pikkutonttua kävivät toimittamassa, isänsä kanssa, tuon ihanan, vihreän puun joka kohtapuolin pääsee koristamaan olohuonettamme. Ja levittämään sitä huumaavaa, hurmaavaa tuoksuansa.
Nykyään tuota ei tarvitse köyttää kiinni verhotankoon, lapset ovat jo sen verran isoja. Pikkuisemme aikoinaan kaatoi kuusen ja istui sitten majassaan piilossa, ympärillään tuhansia lasisirpaleita kun pallot olivat osuneet parkettiin. Kummallista kyllä, neitiin ei tullut haavan haavaa, oksat suojasivat rungon painolta ja lasisateelta.
Saa nähdä koska otamme kuusen sisälle, tänä vuonna tuo aatto osuu ikävästi viikonlopuksi. Perjantai iltana viimeistään, joka tapauksessa. Tuskin maltan odottaa. Jos minä saisin päättää se olisi jo sisällä, herra on hieman rajoittuneempi. Tuo kaunis puumme on nyt pihalla odottamassa.
Joku kysyi miten kestän noita havuja. Mitä kestämistä niissä on? Jos perheessä on neljä shelttiä niin kaiken maailaman pikkuroskaa löytyy jatkuvasti sisältä, vaikka kuinka niitä tassuja putsaisi. Siinä ei yksi kuusi juurikaan lisää työmäärää. Ja se tuoksu kyllä korvaa mahdolliset havuhaitat.
Sain ystävältä tänään joulupiparin, kauniisti cellofaaniin pakattuna. Pitkän työpäivän jälkeen tällainen lahja piristää kummallisesti. Kiitos <3
Jääprinsessalla oli treenit pääkaupungissa, joten kun nyt kuitenkin piti ajaa sinne, niin samalla kävimme katsomasa Ikkunaa.
Onko minusta tullut iso kyynikko vai oliko yksityiskohtia vähemmän? En väitä ettei niitä ollut, ja kyllä minä välillä hymyilinkin, mutta aiemmin pystyi katsomaan ikkunaa vaikka ja kuinka kauan ja aina löytyi uusia yksityiskohtia. Nyt katsoin ja se oli sitten siinä. Ehkä tuo "lapsiramppikin" hieman häiritsee, sen takaa kun ei kunnolla näe. Ja rampilla seisominen saa aikuiset huokailemaan. Outoa jengiä!
Onneksi tuo ramppi on vain Alexin puolella, pääsen minäkin työntämään nenuni ikkunaan kiinni!
Tänä vuonna oli teemana taas eläimet ja jonkinlainen satumetsä. Kuusenoksat kyllä heiluivat aika vauhdikkaasti tuolla, joten aika myrskyisää oli ikkunan toisellakin puolella. Hieman se lohdutti kun seisoin kaatosateessa katselemassa maisemia.
Nuorin koiristamme olisi varmaan myös tahtonut katselemaan, tai vaikka ihan osallistua ikkunan somistukseen, tuolla oli nimittäin runsaasti ruotsalaisen huonekalukaupan lastenosastolta hankittuja rottia. Niitä "pikkuisemme" rakastaa. Hänellä niitä on kaikissa väreissä, Ikkunassa niitä ei ollut kuin harmaana. Aika rajoittunutta siis siinä mielessä. Ellei sitten jopa hieman rasistista? Miksi pelkästään harmaat rotat kelpasivat? Värisyrjintää, ihan selvästi!
Rotat touhusivat kaikenlaista, joulupuuhissa selvästi nekin olivat.
Jostakin syystä kotimaiseen talvimetsään oli eksynyt myös pingviinejä. Vaikka niistä tykkäänkin, niin nämä nyt eivät oikein kuulu minusta suomalaiseen metsään. Tosin nuo kyllä näyttivät siltä että ovat laskeutuneet vieraalta planeetalta. Suorastaan hieman pelottavia otuksia minusta. Olisivat hyvin voineet olla sivuroolissa jossakin "Pingviinien taistelu, osa 4: Intergalaksinen sotatanner". Onneksi ne oli pistetty yhteen nurkkaan partioimaan. Hieman orvoilta tosin näyttivät seistessään siellä. Eivät muut metsän eläimet taineet oikein tykätä näistä?
Sitäkin söpömpiä olivat valkoiset siilit, taruolentoja tosin nekin, koska selvästi eivät olleet albiinoja. Tai sitten ne olivat afrikkalaisia kääpiösiilejä, niistä löytyy valkoinen versio. Olen jopa pidellyt sellaista kädessäni. Hurjan söpöjä eläimiä, melkein sellainenkin päätyi kotiimme, kunnes tulin järkiini ja totesin ettei ole meidän perheen lemmikki. Nämä Ikkunan koristukset istuivat lumilyhtynsä kera pienessä luolassa. Olisipa meidänkin pihassa tällaisia, se joka kävi vierailulla taisi jäädä jonkin naapurin autolle toiseksi kilpajuoksussa.
Iskämme joutui istumaan autossa odottelemassa meitä, parkkipaikan löytäminen oli ihan mahdotonta. Jopa kauppakeskuksen parkkihallissa oli täyttä. Ihmiset selvästikin olivat inostuneet shoppailusta. Onneksi minun ei tarvinnut mennä kauppoihin. Pelkkä ajatuskin täpötäydestä kauppakeskuksesta ahdistaa! Uskoisin kuitenkin että herrakin olisi löytänyt suosikkikohteensa. Meloja ei koskaan ylitä siltaa katsomatta voisiko sen alta meloa. Tuolla oli selvästikin pari melojaa. Ja kultakala joka uiskenteli sillan alla. Ja hyvässä CastleVille hengessä, muutamia sieniä. Kanssapelaajani tietävät että niistä saa tuikitarpeellisia sinisiä marjoja.
Tai sitten herra olisi ilahtunut koskenlaskijasta? Tosin me emme harrasta koskenlaskua vaan ihan normi melontaa. Eikä tuolla laskijalla ollut edes kypärää päässä. Kuten ei muuten ollut sillä isälläkään joka kyyditsi lastansa polkupyöränsä tarakalla. Lapsi selvästi seurasi isänsä esimerkkiä. Lamppukin oli jäänyt kotiin, heijastimista nyt puhumattakaan. Mikä ihmisiä vaivaa? Onneksi kuskimme oli hereillä, Volvossamme kunnon valot ja toimiva jarrupoljin.
Vaikka nyt alussa hieman urputinkin, niin kyllä tuo ikkuna kuitenkin tuo joulutunnelmaa. Kuten tuo Kaupan muukin joulukoristelu. Wulffin nurkan jokaista ikkunaruutua kiersi valokaapeli ja kullanväriset lamput koristavat Espan puolista päätyä. Ja Keskuskadulta otin ihan kuvankin. Olo oli kun häissä: jotakin vanhaa, jotakin uutta ja vielä jotakin sinsitäkin. Kaunista, kyllä se vaan niin on että joulu ei tule ellei saa nähdä Ikkunaa.
Aamusta pitäisi taas jaksaa ajaa töihin. Ellen muuten muistaisi, sain muistutuksen kun ohitimme krokotiilikaupan. Heidän puutaan kun koristi työhenkäni! No, tiedän ainakin mitä teen niille kun joskus päätän luopua niistä...tai ainakin tiedän mitä niistä voisi tehdä. Uskon että jää ajatuksen tasolle.
Päivän lauluksi valitsin erään klassikon, ne kun vaan ovat niin ihania. Tosin tänä talvena ei vielä ole tarvinnut eskimovarustusta ulkoillessa
The Christmas song
Chestnuts roasting on an open fire Jack Frost nipping at your nose Yuletide carols being sung by a choir And folks dressed up like Eskimos
Everybody knows a turkey and some mistletoe Help to make the season bright Tiny tots with their eyes all aglow Will find it hard to sleep tonight
They know that Santa's on his way He's loaded lots of toys and goodies on his sleigh And every mother's child is gonna spy To see if reindeer really know how to fly
And so I'm offering this simple phrase For kids from one to ninety two Although its been said many times many ways Merry Christmas to you
Tämä on ihan äärihelppoa. Ja kaiken voi tehdä valmiiksi edellisenä iltana ja aamulla sitten vaan pistetään uuniin.
Riisipuuro uunissa
1 litra laktoositon maitojuoma 3%. Eli sitä punaista maitoa laktoosittomana. Kiitos taas kerran Valiolle, nyt saa kunnon joulupuuroa! Jos nyt ette tuosta laktoosipitoisuudesta välitä, voitte toki käyttää tavallista punaista maitoa.
Kaikkein paras puuro tuli muuten "Vanhanajan maidosta" Se oli sitä parjaamaani "lehmänmaitoa" eli homogenisoimatonta, noin 4%, ellen väärin muista, maitoa jota myytiin alta aikayksikön kaupan hyllyistä. Mummi joi tuota ja se oli taiteenlaji tulla kauppaan suurinpiirtein siihen aikaan kun maidot tulivat hyllyyn. En tiedä miksi Valio lopetti kyseisen tuotteen markkinoinnin, se oli loistava tuote leivonnassa! Ja pikagooglaus kertoo että sitä edelleenkin tehdään: juhannusviikolla. 55000 litraa. Miksi ihmeessä ainoastaan juhannusviikolla? Jouluhan on joulukuussa! Tässä se nähdään: joulua pitää viettää 365+1 päivänä vuodessa. Joulupuuron saa sitten syödä juhannusviikolla.
Mutta jatketaan joulupuuron tekemistä!
Maidon lisäksi, olitte nyt sitten hakeneet maitonne suoraan tilalta tai kaupasta, tarvitsette 2 dl puuroriisiä. Merkillä ei väliä, minä suosin kotimaisia pakkaajia. Ihan vaan työllistämisen takia. Hieman suolaa, vajaa teelusikallinen riittänee. Suolan käyttöä kun tulisi vähentää. Vaikka muuten käytämme sormi- tai makusuolaa tai Herbamarea niin puuroon pistän ihan perinteistä ruokasuolaa.
Ja sitten taas siihen puuroon: Voitele vuoka (miel. vähentään 2 l) voilla, lisää kaikki ainekset. Hauduta uunin alaosassa 175 asteessa noin 1½ tuntia.
Asia on sitten selvä. Joulupuuro tehdään riisistä!
100 % teistä on sitä mieltä että joulupuuro tehdään riisistä. Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä, yritin olla ekologinen ja tein muutamia vuosia sitten joulupuuromme ohrasta. Hiilijalanjälkeni kun ei oikein tykkää tuosta riisistä. No, vähemmän ekologinen perheeni on kuitenkin sitä mieltä että riisin viljeliöitä tulee tukea. Totta tietysti sekin, heidän tulonsa kun varmaan kovasti ovat riippuvaisia viennistä. Olin kuitenkin päättänyt että ohra on kotimaista, herkullista ja kovin jouluista. En taida toista kertaa tehdä tällaista päätöstä. Vaikka en kotimaista riisiä saakkaan. Tosin, jos tällainen sadekeli jatkuu voin varmaan kokeilla riisinviljelyä tuossa rinteessämme? Ainakin olisi sitten lähiruokaa... Minulla on hämärä mielikuva riisin vilejelystä vuoren rinteillä. Voi kyllä tietysti olla, että kyseessä on ollut opetuselokuva nimeltä James Bond, jolloin lopputulos voi olla hieman masentava. Mutta olisihan se aika brassailua jos ensi jouluna voisin kertoa: teimme joulupuuron omasta riisistämme.
Tuo puuron valmistustapa sitten jakoi mielipiteenne. 68% äänesti keittämisen puolesta. Omistatteko kaikki puurokattilan? Minä ainakin onnistun aina polttamaan puuron pohjaan. Inhoan riisipuuron keittämistä! Vaikka kuinka yritän seurata mummin ohjetta: tee kuten vasta-alkavana liikenteessä, seuraa 80-rajoitusta. Ensin teet kauhalla 8 sitten 0. Ehei, vaikka kuinka kääntelen numeroita pohjaan, niin jostakin kohtaa tuo maito tarttuu kiinni. Sitä paitsi nykyään ei uusien kuskien tarvitse noudattaa 80 rajoitusta. Epäoikeudenmukaista! Lasteni lempilausahdusta käyttääkseni.
31 % taas oli sitä mieltä että puuron voi tehdä uunissa. Tätä mieltä olen minäkin, joten kerrankin en ole enemmistön kanssa samaa mieltä! Tässä olisi muuten matematiikan opettajalleni työtä, minne se yksi prosenttiyksikkö hävisi bloggerin mielestä? Pikainen laskutoimenpide ja pyörisstyssääntöjä noudattaen annan teille uuden tuloksen: 69% keittää puuronsa. Olen siis todellakin vähemmistön edustaja.
Tässä on kuulema myös maantieteellinen ero. Lännessä puuro keitetään, idässä haudutetaan uunissa. Minulle tuo uunissa hauduttaminen sopii paremmin. Kun lähdemme joulukirkkoon kuudeksi napsautan uunin päälle ja kun tulemme kotiin syömme joulupuuromme. Tai siis näin teimme silloin kun asuimme kaksistaan. Nyt olemme muutaman vuoden ajan jättäneet joulukirkon väliin, mutta tänä jouluna kuulema menemme. Jääkööt lapset nukkumaan elleivät jaksa tulla mukaan. Ja minä taidan hauduttaa puuromme uunissa. Riisistä.
Päivän joululaulu on yksi suosikeistani. Sanat näkyvät videossa.
Carola on itse tehnyt sävelen tähän lauluun. Siitä löytyy myös kansainvälinen versio, englanniksi, ja muutama vuosi sitten kuulin tämän ensimmäistä kertaa suomeksi. Jouluradiosta, luonnollisesti.
Olen joskus miettinyt herääkö miehessäni jouluihminen ellen minä "toimi".
Herää se!
Jostakin syystä en vaan saa joulutohinaa ihan kunnolla alkamaan, luotan siihen että homma hoituu "entisen ohjeen mukaan". En ole vielä edes ajatellut joulukoristelua, en ole saanut siivottua nimittäin. Siispä eivät ulkovalotkaan olleet paikoillaan.
Viime viikonloppuna sitten herralle näköjään riitti tämä pimeys ja valon puute. Lipputankomme on taas valaistu, valokaapeli loistaa takapihalla n. 10 metrin korkeuteen ja etupihalla "Lulu" vahtii autojamme. Siis se jättiläisshelttimme joka on myös valokaapelista tehty. Naapuri tosin luuli että kyseessä on poro, ehkä sheltit eivät kuulu joulukoristeisiin? Minusta kuuluvat!
Mutta ei herran innostus loppunut pihalle, ikkunoihin tulivat joulutähteni. Yrittääköhän herra selittää jotakin minulle? Pitäisiköhän tänään ottaa itseään niskasta kiinni ja siivota, sitten voi alkaa koristella ihan tosissaan!
Päivän laulu on pikkuiseni valinta
!800-luvun peruja, tässä sen näkee, hyvä klassikko kestää ajan hammasta!
Alla vielä Wikipedian tarinaa:
Dashing through the snow
In a one-horse open sleigh
O'er the fields we go
Laughing all the way
Bells on bobtail ring
Making spirits bright
What fun it is to laugh and sing
A sleighing song tonight!
(chorus)
Jingle bells, jingle bells,
Jingle all the way.
Oh! what fun it is to ride
In a one-horse open sleigh.
Jingle bells, jingle bells,
Jingle all the way;
Oh! what fun it is to ride
In a one-horse open sleigh.
Although less well-known than the opening, the remaining verses depict high-speed youthful fun. In the second verse, the narrator takes a ride with a girl and loses control of the sleigh:-
A day or two ago
I thought I'd take a ride
And soon, Miss Fanny Bright
Was seated by my side,
The horse was lean and lank
Misfortune seemed his lot
He got into a drifted bank
And then we got upsot.
|: chorus :|
In the next verse (which is often skipped), he falls out of the sleigh and a rival laughs at him:
A day or two ago,
The story I must tell
I went out on the snow,
And on my back I fell;
A gent was riding by
In a one-horse open sleigh,
He laughed as there I sprawling lie,
But quickly drove away.
|: chorus :|
In the last verse, after relating his experience, he gives equestrian advice to a friend to pick up some girls, finds a faster horse, and take off at full speed:
Vielä ehtii poimimaan käpyjä! Ainakin täällä etelässä lumi loistaa poissaololaan joten käpyjä löytää vielä hyvin maasta. Puusta niitä e...
e-mail
shelwoods (at) gmail.com
Joulu on joskus helmikuussa, joskus syyspimeässä syyskuussa, kun niiksi tulee ja järvet jäässä sisällisesti, meissä. Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun kun sattuu ja juhlamieli yllättää - sisällisesti, varkain - ja sieppaan sen taas pois kenenkään huomaamatta vaikka kesken juhlan kun senkertainen juhlamieli on palanut loppuun. Sillä tavalla se ei kulu, ei kuivu eikä varise. Joulu on, kun joku nostaa katseensa, ojentaa kätensä. Kun rakastettu kävelee kadun yli eikä vielä, ei vielä huomaa. Kun lapsi liikahtaa maailman kohdussa ja sanoo: - Minä tuon rauhan ihmisten keskelle, minä tulen.
