Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ilkeä Nuutti

Tulihan se sieltä vaikka en tahtonut.

Vietämme siis Nuutin päivää, mikä nyt ei sinäänsä ole mikään viettämisen arvoinen asia. Outoa kyllä, vaikka perheessämme on vain yksi jouluihminen, ainakin virallisesti, niin koko perhe loisti poissaolollaan kun piti kuusi riisua ja joulukoristeet siivota pois. No, nopeamminhan tuo meni kun sain itse tehdä, mutta silti hieman ihmettelen.

Päätin kuitenkin että koska isäntä on julistautunut viralliseksi tekokuusi faniksi, hän varmaan nauttii kun saa siirtää kuusen pihalle? Siispä jätin kuusen, tähden ja kynttiläsarjat hänelle, saa sitten tuhota kuusen ihan mielensä mukaan.

Siivosin myös joulukortit pois. Ne ovat todella upeita, miksi päätin että annan teidänkin nauttia niistä. Joko pakettiratkaisuna tai sitten yksittäisinä kortteina. Katsotaan nyt miten tämä projekti edistyy, viikon kortti olisi nyt kuitenkin ideana. Ensimmäisenä "Viikon korttina" on useampi kortti. Eli valokuvista tehdyt joulukortit.

Näitä oli tänä vuonna 8. Kolmessa kortissa pääosassa olivat lapset, viidessä kortissa saimme ihailla eläimiä, neljässä niistä shelttejä, luonnollisesti. Yhdessä kortissa oli ihana talvinen maisema.

Voin vain kuvitella paljonko näiden ihanien korttien tekemiseen on uhrattu aikaa ja energiaa, jo se hyvän kuvan aikaansaaminen on pienempi ihme. Uskokaa pois, minä olen yrittänyt!

Kiitos lähettäjille, kuvakortit menevät talteen, kuten aina ennenkin. On hauskaa vertailla niitä edellisiin vuosiin.

Ja lopuksi vielä tuon pienen soopelisheltin terveiset:

"Sydämessä pienessäkin
asuu joulun taika.
Pysähdy siis sinäkin,
nyt on juhlan aika"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...