Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Glögikausi avattu!

Helsingin Silakkamarkkinat ovat taas käynnissä.

Silakat eivät ole juttuni, mutta tiedän että vanhempani kävivät joka vuosi maistelemassa uutuuksia ja nauttimassa tunnelmasta. Ja tietysti ostoksilla.


Ystäväni lähetti tänään viestin, jossa kertoi ettei ehdi kuoroharjoituksiin, koska vie äitinsä silakkamarkkinoille. Hetken pohdin asiaa ja päätin sitten pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Siispä soitin äidilleni ja kysyin tekeekö jotakin tärkeää ja olisiko houkuteltavissa markkinoille? Hän siivosi, joten oli kovinkin valmis keskeyttämään touhunsa ja tulemaan kanssani pääkaupunkivierailulle. 

Liekö syy koronassa vai siinä, ettei kalastajan ammatti houkuttele, mutta kovin laimea oli tarjonta, minusta. Muistan kuhisevan kauppatorin, nyt mahtui hyvin liikkumaan ja katselemaan, suhteellisen suppeaa valikoimaa. Onneksi, sillä bongasin vaatimattoman kyltin jossa luki: Lämmintä glögiä. Olin myyty!



Kun pääsimme Albanuksen luo, selvisi että joku oli onnistunut irrottamaan sähköjohdon, joten glögi ei ollutkaan lämmintä. Hurmaava herrasmies kuitenkin lupasi että kymmenen minuutin kuluttua kattila on lämpmänä. Siispä jatkoimme äidin kanssa kiertelyä. 

Vuoden uutuus, ainakin yhdellä koijulla, oli wasabi silakka. Minusta sellaista oli jo pari vuotta sitten, mutta voin olla väärässäkin. Minusta ainut uutuus, jota ei kyllä sellaisena markkinoitu, oli punajuurisilakat. Yhtään "voittaja" kunniakirjaa en huomannut. Eikä myyjätkään oikein myyneet tuotteitaan. Olin suorastaan hieman pettynyt



Palasimme glögiä hakemaan ja vihdoinkin nousi hymy huulilleni. Oikeasti haluttiin myydä tuotteita ja lämpimänä ollut glögi oli ihanaa! Lämpimänä oli siis Kloster Glögg-Luostari Glögin vaalea versio. Ihana kanelinen omenaglögi. Toki osa ihanuudesta oi vaan loistava seura kun maistelin glögiä. Ja söin kylkiäisenä tarjottua piparkakkua. 

Punaista ei ollut lämpimänä, mutta ostin pullon mukaani, Siinä maistuu, etiketin mukaan, neilikka, mustaherukka sekä luonnollisesti omena, olivathan tuotteet Peders Aplagårdenin, sillä omenafarmilla olimmekin käymässä pari vuotta sitten. Ihilin jo silloin heidän glögejään!


Jos olette menossa Silakkamarkkinoille, poiketkaa glögillä. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö vaan ihan vaan oma mielipiteeni! Tämä koiju nimittäin tarjoaa markkinoiden parhaimmat glögit!

Samalla voitte ihailla Albanusta. 



Ja ehdin muuten harjoituksiin!

4 kommenttia:

  1. Nyt alkaa olla jo niin syksyistä, että glögi maistuu.

    Olen joskus maistanut kalamarkkinoilla ankeriasta. Ei ollut ihan mun juttu! 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ankerias ei kyllä ole minunkaan juttuni :D Kerran minäkin maistanut

      Poista
  2. Glögi ei maistu minulle mutta olen sitä pari kertaa maistanut

    VastaaPoista
  3. Kaikki eivät tykkää kaikesta, mutta onneksi löytyy kaikenlaista erilaista maistettavaa

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...