Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 26. marraskuuta 2020

Luovuttamassa

Kävin luovuttamassa verta.

Taitaa olla aikamoinen pula, kun soittivat perään ja kysyivät tulisinko. Veriryhmäni on tavallinen ja kuun alussa olisin saanut luovuttaa. Ajankin sain ottaa juuri siihen hetkeen kun minulle sopisi, jos vaan jotenkin voisin harkita tulevani. Meninhän minä. Ja sain mukaani partiolaisen. Niinpä sitten luovutimme viereisillä penkeillä, hän ensimmäistä, minä 91. kertaa. Pienestä pitäen molemmat lapsukaiset ovat olleet mukanamme veripalvelussa, kuten minäkin aikoinaan isäni kanssa. Muistan että silloin Kivihaan pisteessä oli, minusta, upea akvaario. taisi se olla syynä nykyiseen innostukseeni? Ja olihan se hieno 70-luvun mittakaavan mukaan. 

Juodessamme kahvia partiolaisen kanssa, satuin bongaamaan lehtitelineestä joululehden! 


Oli ihan hauskaa selailla lehteä, mutta en kyllä tuntenut tarvetta juosta kauppaan ostamaan omaa kappaletta. Selailu riitti. Nyt tosin osaisin kuorruttaa kinkun kolmella eri sinapilla, tehdä janssoninkiusausta ja lihapullia. Perinteistä ruotsalaista siis. Ei ehkä kuitenkaan sellaista halua itse joulupöytäämme, mutta koska siskoni on naimisissa naapurimaalaisen kanssa niin tällaistakin löytyy. Mikäs siinä, pääasia että kaikki lähtevät kylläisinä pöydästä. 

Yhden kivan kynttiläjalan bongasin lehdestä, tietenkään sen kohdalla ei ollut tietoa mistä hankittu.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...