Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 23. marraskuuta 2020

Jos Muumit olisivat talvisin hereillä...

 Taas on uutta glögiä maistettu.


Tällä kertaa Hans Välimäen vuosikertaglögi 2020 Puutarha. Välimäen toinen vuosikerta 2020 on nimeltään Metsä. Sitä en ole, ainakaan vielä, maistanut. Mutta takaisin puutarhaan. Mietin, ennen kuin maistoin, mikä minulle tulee mieleen puutarhasta. Mansikat. Ja yrtit. Kukkaset toki. Ja nurmikko...

Muistaakseni maistoin muutama vuosi sitten Välimäen silloisia makuja ja ne olivat eksoottisia. Siispä hieman skeptisesti tartuin pulloon ja katsoin mitä pitäisi maistella. Ainesosat: vesi, raparperitäysmehu, vadelmatäysmehu (tiivisteestä), sokeri, aromit, säilöntäaine (kaliumsorbaatti). Tässähän tulee jo Muumimamma ja hänen mehunsa ja hillonsa mieleen. Olen aika varma, että elleivät Muumit nukkuisi talviunta he joisivat tätä!

Uskomatonta kyllä, molemmat maut löytyvät. Sekä raparperi että vadelma. Ja vaikka olin skeptinen: tämä oli ihan hyvä glögi! Väri vaalean puoleinen (raparperi ja vadelma, selittynee sillä)


Aika makea, mutta ei ällöttävän makea kuitenkaan. Ehkäpä pieni hyppysellinen perinteisiä glögimausteita ja tilanne olisi ollut täydellinen! Ehkäpä pitää käydä hakemassa se Metsäkin kaupasta, 


sillä kuten arvon makuraati, eli siskoni, totesi: Melkeinpä on neljän kuusen arvoinen! Kyllä se oli!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...