Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 30. lokakuuta 2020

Opettajista

 On opettajia ja sitten on Opettajia!

Toki varmaan jokaisessa ammattikunnassa on heitä jotka hoitavat työnsä, heitä jotka hoitavat työnsä hyvin ja sitten heitä jotka vielä menevät askeleen pidemmälle ja hoitavat työnsä suurella sydämellä. Ja sitten varmaan aina muutama joiden tikka ei ammatinvalintaa tehdessä ole osunut tikkatauluun ollenkaan. 

Ystäväni on opettaja. Itse asiassa Opettaja. Sydämellä. 

Hän aikoinaan auttoi erästä oppilasta englanninkielessä. Ihan vapaa-ajallaan. Ilman korvausta. En oikein muista mitä kaikkea siihen opetukseen kuului, mutta laulelimme epäsäännöllisiä verbejä. Ja jotenkin opettelimme jotakin jossa piirrettiin tikku-ukko, en vaan muista ollenkaan mitä ja miksi. Tosin enpä ollut oppilaanakaan, muista vaan miten hurjan helpoksi hän tekikään vaikeat asiat. 

Samainen Opettaja (sydämellä) oli eilen päivittänyt Facebook-tiliään. Suurin piirtein 11-maissa illalla. Hän oli, halloween'ia silmällä pitäen, tehnyt oppilaille seuraavalle päivälle pelejä, että saisivat pelailla perinteisen oppitunnin sijaan.

Kuva ystävän, luvalla lainattu

Etsinyt aiheeseen sopivia kuvia. Tulostanut ne. Leikellyt sopivan kokoisiksi korteiksi. Laminoinut kuvat yksitellen, että kestäisivät käyttöäkin. 

Sitten oli kortteihin tehty vastaavat sanakortit. Kahdella eri kielellä. Ja luonnollisesti teemaan sopivilla sanoilla varustettuina. Ja värimaailmakin on kurpitsalta lainattu.

Tämäkin on ystävän kuva

Olisipa minullakin ollut tällaisia opettajia kun piti vieraita kieliä opetella. Ala-asteella toki oli pari vuotta opettaja joka oli aikaansa edellä. Silloin tosin ainut vieras kieli jota opiskelin oli "pakkosuomi". Siihen aikaan ei edes kyselty olisikohan mahdollisesti oppinut kieltä jossakin muualla, Suomessa kun asuttiin. Ehei, siellä minä opettelin muiden kanssa että "Tämä on Kimmo". En voi sanoa että opin mitään niillä tunneilla.

Teimme kuitenkin puutöissä periskoopit. Ja poltimme puun pinnan niin että ne maastoituivat paremmin ympäristöönsä. Lähdimme sitten ulos Mäkkylän vallihautoihin ja opettelimme miten niillä katsottiin, ettei viholliset osuneet päähän vaan korkeintaan peiliin, jos päättivät ampua. Sitten pidettiin rauhanneuvottelut. Olen tosin unohtanut mikä sota ja mikä rauha, mutta periskooppi on tallessa. Lapsuudenkodissani. Ja myös tämä, sydämellinen Opettaja on Facebook-kaverini.

Ystävän kuva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...