Upoksissa

Olen yllytyshullu, mutta senhän tiesittekin.

En ole koskaan maistanut, saatika tehnyt, uppomunia. Pakkohan tällainen aukko sivistyksessä oli täyttää, siispä tuumasta toimeen. Ei tuo nyt niin vaikealta vaikuttanut, ja loppuviimeksi väitän että ihan yliarvostettu tuo "vaikeusaste" on. Kuten Jaakko Kolmonen asian ilmaisee: esikouluikäinen tuon osaa.

En nyt sitten tiedä tekivätkö nuo minuun niin syvän vaikutuksen, uskonpa että olisin voinut pitää illuusioni tästä herkusta. Maku on lähinnä verrattavissa keitettyyn kananmunaan. Kas kummaa.

Mutta voinpahan nyt sitten sanoa että olen tehnyt uppomunia. Aika täydellisiä niistä tuli, google kun opetti miten se onnistuu.

Uppomunat

                                                           :n tapaan
1 litra vettä
½ dl väkiviikietikkaa. Tosin tuon kai vaoi vaihtaa mihinkä viinietikkaan tahansa, vaikuttaa varmaan makuun. Tosin siinä tapauksessa kannattaa lisätä määrää.

Lämmitä etikkavesi poreilevaksi sopivan kokoisessa kattilassa. Munan pitää mahtua kunnolla sekaan.
Riko tuore luomukananmuna kahvikuppiin. Tee kauhalla tai vastaavanlaisella työkalulla kunnon pyörre poreilevaan veteen ja kaada muna sekaan.

Anna munan lillua poreilevassa vedessä 4 minuttia. Keltuiainen on vielä hieman pehmeä ja munasi maistuu...etikkavedessä keitetyltä munalta. Suosittelen suolaa ja pippuria pintaan.

Kahvin tuoksua

Poikkeuksellisesti en saakaan perhettäni syömään vaikka on pitkäperjantai!

Uintikisat sekoittivat aikataulun, joten syömmekin huomenna. Toki syömme tänäänkin, mutta emme lammasta. Lammas on kuitenkin hukutettu kahviin, eli villanmaku tuhoutuu. Ainakin kuvittelen että tämä kahvirumba tuhoaa villanmaun, en ole koskaan onnistunut vielä saamaan aikaiseksi villanmakuista lammaspaistia, katsotaan nyt sitten kuinka käy tänä vuonna kun kehtaan tällaista hehkuttaa.

Koko perhe muuten suostuu syömään lammasta, pikkuiset aikoinaan saivat maistaa pikkuisen palan lammasta pääsiäispöydässä, taisivat olla hieman yli vuoden ikäisiä silloin, ja se oli selvästikin virhe! Söivät reippaasti murusensa ja pyysivät sitten lisää "muu-muu-kakkua". Informoimme toki että kyseessä oli "mää-mää-kakku", mutta annoimme toisenkin murusen. Jossakin vaiheessa jopa me tyhmät aikuiset tajusimme että murusia voimme tarjota koirille, lapset tarvitsevat ruokaa! Siispä ostin seuraavan vuonna hieman isomman paistin, johan kaksivuotiaat syövät kunnolla!

Mutta Tonttumuorin lammaspaisti on siis marinoitumassa kahvissaan. 

Huomenna sitten jatkamme paistiemme kanssa. 

Tarvitsette tätä varten:

Lammaspaistia (tämä ohje on tehty noin 5 kilolle lihaa, käyttäkää jakolaskua tai kerrointa oman maun mukaan). Kalvot ja rasvat poistetaan mahdollisimman hyvin.

Kahvia (ne aamukahvin jämät voi käyttää) sen verran että liha peittyy. Jätetään marinoitumaan ainakin 8 tunniksi. Tämä osa ohjeesta ei kuulu tonttumuorin ohjeeseen, se on omaa tuotantoani

Valkosipulin kynsiä. Ohje puhuu 10 mutta minä käytän niitä riittävästi

2 rkl suolaa. En muuten tätäkään määrää mittaa vaan hieron paistien pintaan suolaa. 

2 tl mustapippuria. Nyt jo katselen ihmeissäni reseptiä. Taatusti käytän huomattavasti enemmän. Varsinkin jos käytän valmiiksi rouhittua. Vastarouhitun suhteen voin olla hieman säästäväisempi. Mutta taatusti sitäkin on enemmän. Eli: suolaa ja mustapippurirouhetta riittävästi! Tonttumuoria joutuu hieman avittamaan.

Paistiin tehdään viiltoja jonne valkosipulinkynnet upotetaan. Pintaan hierotaan mausteita ja paistit jätetään maustumaan yön yli. Mikäli ehtii. Joskus pamautan ne vaan pintaan ja toivon parasta. Aikapula on aika usein syynä... 

Liha olisi hyvä ottaa huoneelämpöön parisen tuntia ennen paistamista. Koska olen aika neuroottinen kylmäsäilytyksen kanssa nostan lihat yleensä esille samalla kun napsautan uunin päälle. 150 astetta on minusta kiva lämpötila uunissa kun lammaspaistia kypsentää. Pintabakteerit voi käräyttää nostamalla lämmön aluksi reiluun 200 asteeseen ja 10 min. päästä lasketaan siihen 150. 

Valeluun, ja tämä on nyt sitten ihan alkuperäistä tonttumuoria:

4 dl vahvaa kahvia
4 dl kuohukermaa, laktoositonta sanon minä

2 rkl hunajaa, kotimaista sanon minä 

Paistia valellaan ahkerasti, noin 10 minuutin välein. Hieman vaativaa, toki, mutta todellakin sen arvoista!

Lampaanlihan sisälämpötila saisi olla 70-75 astetta, täysin kypsää se on jos lämpötila on 77 astetta. Tunti / kilo on sellainen nyrkkisääntö.

Siivilöin vielä tuon pellille kertyvän liemen, suurustan jauhoilla ja lisään kermaa: kastike on valmis.

Juhlapyhien hamstrausta

Huomaa että elämme taas pyhien aikaa.

Tällä kertaa kärsimme akuutista kananmunien ja lampaanlihan puutteesta. Tai siis kärsimme ja kärsimme, ainakin yritetään saada kuluttajat uskomaan näin. Kaupassa oli kananmunia kasottain, oli isompaa ja pienempää kennoa, eri värisiä kennoja ja jopa sydänystävällisiä munia. Mignon munia löytyi. Silti samaisessa kaupassa oli A4 jossa kerrottiin uudesta EU-säädöksestä josta johtuu kananmunien vähyys. Tietääkseni direktiivi astui voimaan vuoden vaihteessa, miten se pula nyt akutisoitui pääsiäiseksi ei oikein aukea minulle. Perinteset häkkikanalat siis kiellettiin. En ole häkkikanojen munia ostanut pitkiin aikoihin, tosin en voi väittää että lattiakanalatkaan tekevät minuun vaikutusta. Kaipa kaikki tehotuotanto on aika inhottavaa. Sen verran tuo "puute" kai sitten vaikuttaa että ensimmäsitä kertaa ostin "sekakennon". Siinä oli sekä valko- että ruskeakuorisia munia. Valitettavasti ei yhtään suuren kotimaisen suklaatehtaan tuottamaa.

Tehotuotannosta siirrynkin sitten lampaanlihaan. Olen aika monta vuotta, vastoin periaatteitani, ostanut ulkomaalaista lampaanlihaa. Ne isoilla vihreillä niityillä laiduntavat lampaat (juu, uskokoon ken haluaa tähän iluusioon) vaan maistuvat paremmalta. Miten onnellisia ne lampaat sitten ovat onkin ihan eri asia. No, lampaanliha on selvästikin harvinaista herkkua tänä vuonna. Parikin isohkoa kauppaa tarjosi ei oota minulle. Siispä päädyin kotimaiseen tuoreeseen lihaan ulkomaalaisen pakasteen sijaan. Huomenna se sitten pistetään kahviin lillumaan. Tonttumuorin ohjeistuksen mukaan. Löysin vuosia sitten jostakin joululehdestä "Tonttumuorin lammaspaisti" reseptin ja sitä seurataan orjallisesti, vuodesta toiseen.

Myssyhaaste

Eipä käynyt virpojia tänään, mutta pääsiäinen on sitten virallisesti alkanut joka tapauksessa.

Mietin tässä mitä söisimme alkupalaksi tänä vuonna, muut ruoat menevät aika perinteisen kaavan mukaan. Aikaisemmin meillä on ollut keittoja, salaatteja, leipiä, avocadoa, munia... tosin, onhan noita makuja esim keitoissa erilaisia ja uppomuniakin ehdotettiin. Pitäisiköhän tehdä uusi aluevaltaus? En ole koskaan uppomunaa tehnyt. Niitä oli kuulema Titanicin lounaslistallakin. Uppolaivan uppomunia? No, ehdin vielä hetken miettimään tätä ongelmaa. Kyselystäni päätellen muuten ette tykkää pashasta. Pitää pyytää siskoani kaivaa esille pätkispasha reseptinsä. Sen jälkeen kaikki tykkäävät myös pashasta!

kuva Iltalehdestä

Tein muutma vuosi sitten muutaman kaverin kanssa pari tilkkutäkkiä Vaaka ry:n projektiin. Nyt voisi tehdä pipoja: "Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri antoi vuoden alussa synnytysosastoille ohjeen, ettei vastasyntyneille enää laiteta päähän sairaalan puuvillapipoja, koska niiden peseminen maksaa ja hävikkikin on melkoinen. Espoossa Jorvin synnytysosaston kätilöt eivät ohjetta purematta nielleet vaan alkoivat neuloa vauvoille pipoja itse." Lähde: YLE

Ottavat siis apua vastaan, eli pipoja saa Jorvin vastasyntyneille tehdä. Sinäänsä masentavaa että maassamme säästetään kaikkien niiden kohdalla jotka eivät voi itseään puolustaa. Ja samalla mietitään mihin Guggenheim museon voisi sijoittaa. Eräs FB ystäväni ehdotti että otetaan ne vaipatkin pois vanhuksilta ja sahataan sänkyihin reiät ja ämpäri alle... Toki kulttuurikin on tärkeää, mutta kyllä nyt ihmiset sentään ovat museoita tärkeämpiä. 

Löysin eilen itseni katselemasta vauvapipoja Dropsin sivuilta. Siellä olisi myös tonttulakkeja tarjolla, jospa sitten lähempänä joulua sellaisia? Minulla on muutama käsityö projekti kesken, mutta niiden jälkeen taidan tehdä pipoja. Voisinkin haastaa blogini lukijat mukaan talkoisiin: tehdään pipoja vauvoille. Valmiit pipot voi toimittaa esimerkiksi osoitteella: Jorvin sairaala/synnytysosasto, Turuntie 150, 02740 Espoo. Varmaan on muitakin tahoja joille myssyt kelpaavat? Tuo nyt on yksi idea. Vaaka ry:n projekti tänä vuonna ei oikein iske: huivi. Tein äidilleni hartiahuivin viime jouluksi, se oli ihan hauska, mutta suhteellisen työläs projekti.  

Ja tällä kertaa kysely onkin tässä muodossa: mikä olisi paras pipo vauvalle. Ohjeita saa linkittää tuohon kommenttikohtaan.

Hauskaa pääsiäisen odotusta!

Epänormaalia aikaa

Ja taas on aika auringon...

Yöllä oli onneksi tullut muutama sentti lunta, minusta kun on äärimmäisen epäoikeudenmukaista että minulta varastetaan tunti yöunistani! Maksan ihan tarpeeksi veroa ilman että yöunianikin pitää verottaa. Kenelle voisin valittaa? Ja ihan turha yrittää lohduttaa minua että saan sen syksyllä takaisin kun siirrymme normaaliaikaan! En saa sitä korkojen kera takaisin, jos saisin nukkua 1½ tuntia pidempään syksyllä voisin harkita tuon tunnin lahjoittamista näin keväällä, mutta enpä saa. Joten en halua antaa sitä! Ja sanoohan nyt tuo normaaliaika nimikin mistä on kyse. Normaalista ajasta. Normaalit ihmiset eivät viihdy kesäajassa. Ainakaan eivät talvi-ihmiset. Joten onneksi oli edes hieman uutta lunta lohduttamassa minua.

Turha kai tätä kuitenkaan on itkeä, joku kesäihminen on tällaisenkin älyttömyyden keksinyt. Johan siinä kellon viisaritkin kuluvat kun jatkuvasti (puolen vuoden välein) ollaan niitä räpläämässä eestaas (onkohan tämä yhdyssana? Edestakaisin ainakin on).

Ostin itselleni piristykseksi puikkokämmekän. Tietääkö kukaan miten tuollaista pitäisi hoitaa? Sen verran googlaamalla opin että nämä menevät talviunille. Hieman kuten muumit, joten ehkäpä tuli tehtyä virheostos? Minä ja muumit emme oikein ymmärrä toisiamme, tällaiset talviunille vetäytyvät ovat minusta hieman outoja. En muuten pidä kyykäärmeistä tai puutiaisistakaan, arvatkaapa mitä ne tekevät. Ihan vaan todistaakseni pointtini! Mutta tämä puikkokasvini siis. Se on oikein kaunis nyt kukkiessaan, joten olen ihan varma että se oli sen kahden euroopan yhteisvalutan arvoinen ostos. Löytyi lempikaupastani poistohyllystä - montakymmentä prosenttia. Alennus minun makuuni. Vaikka en onnistuisi hoitamaan niin eipä tuo suuri taloudellinen tappio ole. Ja piristää näin kevätauringon kiduttaessa minua. Ikkunat esimerkiksi ovat täynnä koiriemme tekemiä taideteoksia. Ne näkyvät loistavan hyvin, kuten ne sohvan alle kuolemaan menneet koirankarvatkin. Pitäisi siis siivota. Ja tunti on varastettu tehokasta siivoamisaikaakin viime yönä.

Ystävänikin päätti piristää minua, tiesi varmaan että tämä talvesta luopuminen tuntuu ikävältä. Sain ystävältäni eilen kaksi paavalinkukkaa! Kyllä meillä nyt kukkii koko olohuone, ilkeästä auringosta huolimatta!  Ja kaipa tuosta kevätauringosta on jotakin hyötyä? Kohta saan siirtyä bloggailemaan tuonne Arielin puolelle.

Melkein kompostikamaa

Lapseni rakastavat banaaneja.

Ainakin aina kun olemme kaupassa he rakastavat niitä. Siispä ostin taas banaaneja jonkinverran, ne syötiin alta aikayksikön. Seuraavalla kauppareissulla ostin lisää banaaneja, mutta niissä olikin sitten joku isompi vika? Ainakaan niitä ei syöty vaan ne jätettiin pöydälle, banaanikärpäset ovatkin ykkössuosikkejani. Niitä oikein myydään netissä, kuka tahvo ostaa itselleen banaanikärpäsiä? Ja miksi joku niitä ihan viljelee? Juu, juu, tiedetään, joku sammakkolaji varmaan syö niitä ja ruoan kasvattaminen on osa herppeilyä, mutta banaanikärpäset? Oikeasti!

Keittössäni on banaanikärpäsloukku. Siitä isosta naapurimaan huonekalukaupasta kun ei pääse pois ostamatta jotakin tuikitarpeellista. Viimeksi hankin siis banaanikärpäsloukun. Oikeasti se on seinäsäilytystarvike, purkki nimeltä Asker, mutta meillä se roikkuu keittiössä kärpäsloukkuna. Askerissa on pohjalla hieman vettä johon sekoitetaan käsitiskiainetta, mielellään hyvän tuoksuista, ja muutama tippa viinietikkaa. Vapaasti saa valita onko riisi-, valko-, punaviinietikkaa vaiko balsamicoa. Sinne niitä ällötyksiä sitten menee ihan kiitettävää tahtia.

Mutta palataan noihin banaaneihin. Meillä siis oli sellaisia banaaneja joita ei värin perusteella olisi banaaneiksi tunnistanut. Tai oletteko ikinä kuvailleet ruskean sävyä banaaninruskeana? Minä en. Niitä nt kuitenkin taas oli meillä. En aina tiedä jättävätkö tytöt niitä tahallaan pöydälle kypsymään. Se nimittäin tarkoittaa että meillä tehdään

Piritan banaanikakku


Tämä on aivan loistava resepti koska näitä aineita nyt melkein aina löytyy kotoota, ellei niitä mätiä banaaneja lasketa.

3 munaa taas kerran suositaan luomua, eikö niin
3 dl sokeria kotimaista, jos nyt Dan Sukkeria voi kotimaiseksi mainostaa
100 g laktoositonta voita
3 dl vehnäjauhoja luomua
1 tl vaniljasokeria, ei sitä keinotekoista vanilliinia.
1½ tl leivinjauhetta, tässä kohtaa minulla ei ole suosikkia
ja sitten se kaikkein tärkein 2-3 ruskeaa banaania! Reilun kaupan, viikon pöydällä maanneita.


Mitään työvaiheita ei tässä ole. Sulatan voin ja sekoitan kaikki aineet keskenään koneen avulla. En todellakaan pienennä banaaneja haarukalla, viskaan niitä palasia sinne vatkaimen iloksi. Ruskea banaani on niin pehmeä ettei se tuota vatkaimeelle ollenkaan ongelmaa.

Taikina kaadetaan voideltuun vuokaan ja työnnetään 175 asteiseen uuniin noin 45 minuutiksi. Ja eikun nauttimaan.

Pikaruokaa

Olemme sukua Karviselle.

Tiedättehän sen ylilihavan kissan joka rakastaa lasagnea. En sinäänsä tiedä löytyykö maailmasta kissaa joka oikeasti rakastaa lasagnea, mutta ehkä löytyykin. Meillä ainakin siitä tykätään. Tosin en todellakaan muista että Nemo olisi lasagnea syönyt. Sheltit sen sijaan kyllä söisivät jos niille tarjottaisiin. Minä todellakin olen Karvisen sukulaissielu.Voisin allekirjoittaa montakin tuon mainion kissan (tai ainakin Jim Davisin) ajatusta: "Eat and sleep. Eat and sleep. There must be more to a cat's life than that. But I hope not." "Diet is "die" with a "t."" "I am hungry. Therefore I am"... Ok, taisitte ymmärtää.

Olen joskus nuoruudessani tehnyt lasagnea, hurjan työlästä on muistikuvani tuosta. Olen kuitenkin syönyt loistavaa lasagnea monessa paikassa mutta en silti ole jaksanut yrittää uudestaan itse.Inhoan kuitenkin eineksiä, joten tänään päätin olla reipas ja jättää toisten äitien tekeleet kaupan hyllyyn.

Suuntasin siis määrätietoisesti plussakaupan pastahyllyn ääreen. Hurja määrä Simpson pastaa, prinsessa pastaa, kruunuja, perhosia, eläimiä...luoja, eivätkö lapset syö nykyään tavallisia makaroneja? Tosin täytyy sen verran nostaa markkinaihmisille hattua että tunnustan: osa tuotteistä löytyi jopa täysjyvä tuotteina. Lasagnelevyjen löytäminen olikin sitten haastavampaa. Lasagnea varten kuuluu ostaa pakkaus jossa e-koodeja vilisee. Onnistuin kuitenkin lopuksi löytämään ylimmältä hyllyltä lasagnelevyjä. Ja vielä vihreitä sellaisia! Kyseessä eivät olleet yli-ikäiset, homehtuneet levyt eikä myöskään polittinen kannanotto. Sen sijaan levyt sisälsivät pinattia. Hyvä! Ja ovat vielä vegaaneille sopivia, eivät sisällä kananmunaa. Siispä jos päätän tehdä joskus kunnon kasvislasagnen niin tämähän on suorastaan loistava tuote. Ainut (iso) miinus tulee alkuperämaasta. Berlusconi ei kuulu fanittamiini henkilöihin ja pendolinosta nyt ei viitsitä edes puhua.

Naudan jauhelihaa nyt aina löytää kaupasta ja seuraavaksi suuntasinkin kermahyllylle. En todellakaan aikonut tehdä sitä valkokastiketta itse, sen sijaan ostin Valion laktoositonta Mustapekka ruokakermaa. Ja samaisen firman valmiiksi raastettua arkijuustoa. Sitten Vovlon nokka kohti kotikaupunkiani ja lasagnentekoa.

Pikalasagne

n. 12 Pirkka pinaattilasagne levyä
purkillinen Valio Mustapekka ruokakermaa
juustoraastetta

Lihakastike:

700 g kotimaista naudan jauhelihaa
500 ml luomu tomattimurskaa

2 keskikokoista sipulia

valkosipulirouhetta
grillimaustetta

Kuullota sipulikuutiot, ruskista ja mausta jauheliha. Sekoita kaikki kastikeaineet keskenään ja kiehauta.

Lasagnevuoan pohjalle hieman kastiketta, päälle lasagnelevyjä, kastiketta, lasagnelevyjä...jatka kunnes kastike loppuu. Kaada koko komeuden päälle ruokakerma ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 min eli kunnes pinta on kauniisti ruskistunut.